Lomia odotellessa..

Taidan olla laiska. Tai sitten vain itsesuojeluvaistoni on huipussaan. Päätin nimittäin jäädä tänään opiskelemaan kotiin oman pöydän ääreen, koska ulkona on niin liukasta, että meinasin vetää lipat vähintään yksitoista kertaa ensimmäisten yhdeksän metrin aikana. Ja koska jo tie, joka yleensä on hiekoitettu, oli täysin hoitamaton, en päättänyt edes yrittää tielle, jolle ei yleensäkään ole tehty mitään. En jaksa nyt liukastella kolmea kilometriä, vaikka myötäinen tuuli matkaa varmasti kummasti vauhdittaisikin. Saa tämä työviikko eli opetukseton viikko eli hiihtoloma eli talviloma alkaa päivän etuajassa, hmph.. Viimeinen viikko on mennyt pitkälti yliopistolla, sillä olen yrittänyt tehdä alta pois parin tulevan viikon läksyjä, että ehtisin vain kavereiden ja Suomen vieraiden kanssa oleilla.

Toissaviikonloppuna lähdettiin taas toistamiseen tämän talven aikana ihmettelemään Snæfellsnesiä, joka oli tietenkin taas ihan erinäköinen. Tällä kertaa meitä oli matkassa David, Julian, Anna ja minä. Lähdettiin aikaisin lauantaiaamuna, joten saatiin ihailla auringonnousua ja jäätyneitä lätäköitä. Matkan varrella yritettiin päästä katsastamaan Islannin korkein vesiputous, Glymur, mutta puuttuva silta katkaisi oman tieni. Vaijerilla taiturointi ei houkuttanut. Olisin varmaan vain saanut pohkeeni kirjaviksi. Tämä arkajalkainen seikkailumieli jäi siis vastarannalle nauttimaan auringonpaisteesta Julianin kanssa, kun Anna ja David jatkoivat varjoihin. Nousu Glymurille oli kuitenkin heillekin liian hankala näin talvisaikaan, joten lopulta päädyttiin kaikki sieniluolaan nauttimaan kevään lämmöstä.

Hvalafjörður

Satunnainen laakso matkalla Hvalafjörðurin pohjalle.

Luola, joka näytti sisältä sieneltä mutta ulkoa norsulta.

Hvalafjörður hieman kauempaa katsottuna.

Lounastelun jälkeen ajeltiin Reykholtiin ihmettelemään Snorri-Eddan koonneen Snorri Sturlusonin kylpypaikkaa, johon kirjailija myös surmattiin. Sieltä jatkettiin katselemaan Hraunfossaria ja pyllymäkeilemään portaita alas. Olj' pluikasta! Parin tunnin ajomatkalla Stykkisholmuriin nähtiin paitsi tähän mennessä upeimmat revontulet myös pahin Islannissa kokemamme lumimyräkkä. Kiiteltiin, että oli iso auto alla eikä ajauduttu ojaan.

Barnafoss sai nimensä putoukseen eksyneiden pienten lasten mukaan. Lasten äiti hakkautti alas putouksen yllä olleen kivisen holvikaaren, jotta muiden lapset eivät enää sinisiin kuohuihin hukkuisi.

Hraunfossar eli laavaputoukset.

Tanssi oli upeaa kaikissa väreissään. Kuvaan tallentui vain auringonlasku ja pari pientä kaistaletta.

Seuraava päivä Snæfellsnesillä oli tuulinen mutta kaunis. Stykkishólmurin majakalla sai ihan rauhassa nojata tuuleen ilman pelkoa kaatumisesta. Yritettiin nähdä valaita Grundarfjörðurissa, mutta päädyttiin vain katselemaan vesiputouksia, kiipeilemään kraatereille, leikkimään jäällä ja ihmettelemään leikkikenttää. Olen joko tylsä suomalainen tai ylseisesti laiska persoona, mutta en jaksanut innostua kahdesta viimeisestä ihan yhtä paljon kuin saksalaiset kumppanini. Nauroin silti maha kipeänä aika monta kertaa viikonlopun ja erityisesti leikkikentän aikana. :)

Etsi norsuvauva.

Tämmönen vähä erilainen kuva mun lemppari vuoresta Islannissa.

Sit jos toisenki vähä erilaisen kuvan laittais, ku on se niin kuvauksellinen ja nätti.

Tuossa kuvia läpi selaillessa huomasin, että olen varmaan oikeasti aika tylsä ja mielikuvitukseton ja lumeen kyllästynyt. Näin innoissaan lumesta ja jäästä olivat saksalaiset sen kummemmin kansallisuuttaan painottamatta:

"Tsihii, pakko rikkoa kaikki jää, ku tää ääni on vaan nii kiva ja jään rikkominen on niin kivaa!"

"Hei täähän on nii liukasta, että mähän voin vaikka työntää sua! Mun kengät kyllä vaan lipsuu niin paljo, että et kyllä ees liiku! Mutta työnnän sua silti!"

"Jos tässä vaan makais ja leikkis kuollutta, niin tuo suomalainen ois epäiltynä saksalaisten murhasta. Sillä kun ei ole huumorintajua."

"Jos vaikka vaan pyöris ja leikkis lumessa niin että ois kohta ihan luminen!"

"Ja sit sen lumessa pyörimisen jälkeen se alamäki vois näyttää siltä, että siinä on pyöritty ja heitetty kuperkeikkoja!" 

"Nää jäälautat on niin kivoja, että pakko on vähän päästä kokeilemaan, että kelluuko ne, jos niille menee!"

Heh, oli mulla hauskaakin, kun kavereitten touhuja kattelin. Ja heillä on todistusaineistoa siitä, että joskus nauroin kaksinkerroin…

Loppuun muita kuulumisia. Taivas on ilmeisesti kovin aktiivinen näinä päivinä, sillä aurinkotuulta on ihmetelty aika monena yönä peräjälkeen. Mikäpä siinä ihmetellessä, kun kerran itsekin vasta täällä ensimmäiset revontuleni näin. Tuolla reissulla nähtyjen taivaan tulien jälkeen koko juttu alkaa kyllä olla jo vähän nähty, mutta silti niitä pitää joka ilta parvekkeelta käydä katsastamassa. Tuleepahan hypeltyä hapessa, kun tuuli ei sisällä ollessa täytä keuhkoja.

Ihan vähän sheikkaava kuva meidän partsilta keskustan suuntaan. Tykkään meidän talosta.

Ah ja niin, mun hymylihaksiin sattuu, kun ovat viime aikoina joutuneet treenaamaan. Ei ehkä vielä uskalla juhlia, mutta iloita pitää, kun kerrankin Suomesta on tullut uutisia voimistumisesta heikentymisen sijaan. Ehkäpä viimeinen operaatio olisi viimeinkin tehnyt sen, minkä pitikin.. Toivottavasti toipuminen edistyisi, sillä viimeiset pari päivää ovat olleet omankin mielen osalta huomattavasti aiempaa kirkaampia. Olisi kiva viimeinkin nauttia vaihdossa olosta vähän paremmalla mielellä! :)

Kuulumisia

Multa toivottiin, että kirjoittaisin kuulumisia. Kirjoitan siis kuulumisia.

Tuuli vähän tuivertaa. Joku jotain rälläkällä rälläköi ja välillä paukuttelee vasaralla. Lentokone kuuluu nousevan. Kämppis vähän naureskelee mille lie. Hällä on vissiin hauskaa opiskelua.

Vielä viikko sitten olin Suomessa. Siellä oli kylmä. Sain sieltä kivana tuliaisena nuhan ja pienen kuumeen, että siinäpä sitten oliki hyvä veljeä käydä katsomassa... Hmph, huono tuuri. Toimitin perille myös harjoituksen vuoksi käännetyn lastenkirjan kolmelle eri lapsiperheelle. Toivottavasti on tykätty. Hiuksetki lähti päästä siitä hyvästä. Tai siis lyheni pari senttiä.

Tälle viikonlopulle suunnitellaann pakoa kaupungista, että kuultaisiin hiljaisuutta. Ensin mun pitää kuitenkin tervehtyä, joten skippasin tämän päiväisen luennon ja skippaan teatteriharkat, nyyh.. Toisaalta, hyvä olla myös tartuttamatta muita, kun kerran niin sitkeä nuha tämä on. Muuten kuuluu nenän niistämistä vielä pitkään.

Sunnuntaina käytiin kuuntelemassa myös Kling & Bangissa Visitors-nimistä teosta toistamiseen eli kolmatta kertaa. Huomenna ajattelin mennä kuulemaan sen vielä kerran ennen kuin se sunnuntaina loppuu. Talossa soittaa seitsemän muusikkoa eri huoneissa kuulokkeiden varassa samaa biisiä melkein tunnin ajan. Vielä on ratkaisematta yhden huoneen sijainti.

Nyt voisin jatkaa kuuntelun tekemistä. Huomenna pitää palauttaa tehtävä, jota varten pitää kuunnella paikallisen televisioyhtiön viikko- tahi päiväkatsausta. Kuuntelin ja katselin jakson, jossa sattui olemaan tekstitystä. Onnellista ja ymmärrystä helpottavaa. Voisin ja pitäisi kuunnella enemmänkin. Taidan kuitenkin ensin kuunnella hieman musiikkia. Vaikka múmia taikka Mammútia taikka Sólstafiria.