Kuukausi
tuntuu hurahtavan vähän liian nopeasti. Islantia on tällä kertaa nimittäin
jäljellä enää vajaa viikko. Länsivuonoilta paluun jälkeen on tapahtunut kyllä
yllättävänkin paljon, mikä johtui lähinnä Islannissa näin mukavasti kesälle,
tänä vuonna keskelle viikkoa sattuvasta itsenäisyyspäivästä sekä toisen entisen
asuinkumppanin perjantaisen naimisiinmenon kunniaksi vietetyistä polttareista. Minä
tosin jouduin jättämään itse pääbileet välistä, kun jostain kävin metsästämässä
melko ankaran kurkkukivun, joka ei ole vieläkään täysin hellittänyt
valkosipulin suurkulutuksesta huolimatta. Hääjuhla olisi mukavasti korvannut
juhannuksen vieton, sillä juhannukselle ei täällä itsenäisyyspäivältä näytä jäävän
sijaa. Juhannussää oli tosin täälläkin ihan yhtä kylmä kuin Suomessa, mutta täällä
se tosin luokiteltiin pikemminkin miellyttävän lämpimäksi ja mukavaksi. :)
Pakko
on kyllä ensin kertoa hieman Länsivuonoilta paluusta. Tai no ihan ensin on
pakko heppatyttönä hehkuttaa, että laukkasin elämäni ensimmäisen kerran ehkä
parhaissa mahdollisissa maisemissa. Pysyin jopa kyydissä. :) Ja sitten muista
kyydeistä. Ilmeisesti sunnuntai on hyvä päivä liftata, sillä pääsin Þingeyristä Reykjavikiin kahdella
kyydillä, alle seitsemässä tunnissa. Sinne pääsyyn tarvittiin kuusi kyytiä ja
11 tuntia, mikä sekin oli tosi vähän. Kyydeistä ensimmäisen sain kahdelta
USA:laiselta ympäriajelijalta. Kertoilin heille vähän sekä Suomesta että
Islannista, ja kuulin heiltä paljon Uudesta-Seelannista ja USA:n ase- ja
alkoholipolitiikoista. On taas todettava, että en ole ”tyhmiä jenkkejä” vielä
tavannut, toisaalta olen tavannut kaikki tapaamani jenkit muualla kuin itse
jenkkilässä.
 |
| Tältä tyypiltä sain ensilaukkani. Nimen jo unohdin... |
 |
| Dynjandi. Kuvassa ei ole kumpikaan matkaseurastani. |
Toinen kuskini oli puolestaan noin 45-vuotias islantilainen, jonka
kyydissä pääsin melkein kotiovelle saakka. Hän oli lähtenyt aamulla
Reykjavikista viemään tytärtään äidilleen pohjoisen pääkaupunkiin Ísafjörðuriin, ja oli nyt siis
paluumatkalla etelän pääkaupunkiin. Hän ei ollut ihan varma menninkäisten
olemassaolosta, mutta kummituksia oli kuulemma nähnyt. Minä olin varma, etten
ollut nähnyt kumpiakaan, mutta kaveri epäili minun nähneen Skugga-baldurin,
naalin ja kissan risteytyksen, johon ei kuulemma kannattaisikaan törmätä. Olen
kyllä melko varma, että se näin naalin, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Noh,
tiistaina itsenäisyyspäivän aattona vietettiin entisen kämppikseni
polttareita. Koska Colin (pure jenkki) on lähestulkoon sokea, porukka ei
lähtenyt hassuissa asuissa kaupungille hulluttelemaan tai puuduttamaan
polttarisankarin kieltä hammaslääkärin penkissä (kuten täällä kuulemma on
joskus tehty). Sen sijaan Colinin sulhasen perhe oli järjestänyt meille
tilaisuuden maistella paikallisten pienpanimoiden tuotoksia. Entisenä
kaljanvihaajana tuli opittua melkoisen paljon erilaisista olutlaaduista ja
niiden historioista, mutta enpä osaa niistä enää enempää kertoa. Hyvin olut
kuitenkin maistui sekä polttarisankarille että muille! Maistelun jälkeen olikin
hyvä jatkaa ravintolaan (ensimmäinen kertani täällä oikeassa ravintolassa!),
jossa päätöksenteko oli kerrankin helppoa. Listalta kun ei löytynyt kuin yksi
ruokalaji, joka sopi kasvissyöjälle. Kalansyöjille oli vaikka mitä tarjolla,
mutta kranttuilin niissäkin… Ruokaileminen islantilaisten kanssa on muuten hyvä
tapa tutustua heihin ja kuulla kieltä. Monesti nimittäin unohtivat, että
pöydässä on myös ei-islantilaisia (Colin ja minä vain), mutta eihän se
haitannut, kun kieltä tänne tulin oppimaankin. Pienissä kaljapäissä sitä
kummasti toisinaan myös rohkaistuu puhumaankin, ymmärryksen taso ainakin
paranee huomattavasti.
Iltahan
jatkui tietysti reilusti aamun puolelle, ja seuraava päivä alkoi sen takia aika
paljon aiottua myöhemmin… Siitäkin huolimatta ehdittiin pyörähtää vähän
keskustassakin katsastamassa, että miten itsenäisyyspäivä viettyy täällä.
Ilmeisesti juhlallisuuksiin kuuluu fjallkonan eli vuorinaisen lausuma runo ja
paljon ilmaisia konsertteja suosituiltakin muusikoilta. Lapsillekin oli
tekemistä yllin kyllin. Itsenäisyyspäivää vietettiin täällä paljon iloisemmissa
tunnelmissa kuin Suomessa, sillä sotia ei tarvitse muistella. Ainoat sodat
lähihistoriasta kun taitavat olla kolme turskasotaa 1950- ja 1970-luvuilla,
jolloin muun muassa ovelasti leikeltiin vastapuolen eli Iso-Britannian
kalastusverkkoja. No saipahan pieni maa ison alueen kalastella…
 |
| Lippuja näkyi täälläkin. |
Juhannuksen
vietto meni omalla kohdalla tosiaan pienessä kurkkukivussa… Lauantai-iltana ei
kyllä malttanut pysyä sisällä, joten käytiin katsomassa, miten aurinko painui
mäkien taa ennen kuin itse painuttiin yksille. Testattiin samalla trooppiseksi
luokiteltu Bar Ananas. Heti ovella törmättiinkin tuttuihin, sillä samassa
paikassa juhannusta vietteli myös Andy McCoy. Ei jääty turisemaan, mutta
huomattiin kyllä, että seurassaan liikkui myös Jussi69. Paikallisista
päivälehdistä luin, että myös Bam Margera oli saapunut maahan toista kertaa
järjestettävälle Secret Solstice –festareille, joilla Bam oli tosin saanut
turpaansa parilta islantilaiselta räppäriltä ilmeisesti uhiteltuaan ensin jostain
turhanpäiväisestä festareiden järjestäjälle. Viimeistään tämän jälkeen Margera
oli päätynyt suomalaisten seuraan, ainakin Ilta-Sanomien ja Instagramin
perusteella. Oon siis melkein juonu kaikkien kolmen seurassa kaljaa. Oikeasti
istuivat lasin toisella puolella ja me kyylättiin, että kuka siellä oksentaa
pöydän alle.
 |
| Tässä ei ole kukaan tekstissä mainituista herroista, vaan kämppikseni, joka opetti minut kiipeämään seinillä. |
Tuollaisen
viikon jälkeen olikin ihan hyvä aloittaa uusi viikko vähän rauhallisemmin lukemalla
puistossa ja käymällä yksin elokuvissa. Ilta olisi täydellisen tyyni vaikkapa
yölliselle kävelylenkille, mutta taitaa tuo pirun kurkku ja väsymys pitää vielä
sisätiloissa. Tulee kauniita päiviä ja öitä vielä myöhemminkin. :)
