Back to the Bottom of Nowhere

Palailin Länsivuonoille yli vuoden tauon jälkeen. Maisema on edelleen kaunis ja ilma kylmä, vaikka auringossa tuleekin kuuma. Olen melkein siellä, mistä kaikki alkoi kohta kaksi vuotta sitten.

Liftattiin Astan kanssa yhdessä päivässä perille saakka, Reykjavíkista Þingeyriin. Matkalla tavattiin kuusi omalla tavallaan hauskaa islantilaista. Ensimmäinen rakasti kahvia. Toinen antoi rekan nupissa kyydin kilometrin verran. Kolmannen kyydillä päästiin Borgarnesiin ja puhuttiin hevosista. Neljäs oli poliitikko paikallisissa perussuomalaisissa, jotka eivät ole olleet valtiopäivillä vuoden 2009 jälkeen, ilmeisesti. Tarjosi meille kuitenkin kahvia ja hiukopalaa kesämökillään. Viides oli puoliksi Norjassa asuva entinen klarinetisti, joka pyöräili aikoinaan päivässä 2x37 kilometriä ja teki pihasuunnitelmia. Viides olikin vanha tuttu, Núpurin hotellin toinen omistaja Gummi. Viimeinen kyyti puhui sujuvaa tanskaa, poltti autossa, muttei avannut ikkunoita, ja vei meidät ihan perille saakka Simbahöllin kahvilan edustalle. Nyt olen täällä sitten ihmetellyt, miten pyöritetään kahvilaa ja hevostilaa vapaaehtoisten voimin. Simbahöllin kahvilan omistajat ovat belgialainen mies ja tanskalainen nainen, joiden nelivuotias lapsi puhuu sujuvasti islantia, tanskaa, flaamia, englantia ja ymmärtää ruotsia ja norjaa. Koska en ole virallisesti vapaaehtoinen, olen lähinnä hengaillut ja ollut poissa tieltä, käynyt ratsastamassa ja auttanut hevosaitauksen korjaamisessa, ripustanut pyykkiä ja kantanut astioita tiskiin. Vapaaehtoisia tuntuu täällä päin riittävän enemmän kuin perheen tarpeisiin.

 

"There is always ice on the other side."
Ihmekös tuo, jos toisella puolen on Länsivuonojen ainoa jäätikkö, Drangajökull.

"Sakna Ísafjarðar og þín..."

Ei ihan, mutta melkein kielikurssilla!
Vuonon toisella puolella matkakohteemme Þingeyri.

Orpo karitsa ja vuoden vanha koiranpentu.

Näkymä rannalta vuonon pohjukkaan.
Sama maisema näkyy makuuboksista, vessasta ja suihkusta.