Oon täällä taas eli tunnelmia kuusta

Palasin kotiin. Tien varressa kuuluu olla laavakenttää ja horisontissa lumella päällystettyjä vuoria.

Kaikki näyttää samalta. Paitsi yksi talo Reykjahlíðilla on muuttunut harmaasta keltaiseksi. Ja Snorrabrautille vedetään uutta asfalttia.

Ihan kuin en olisi koskaan lähtenytkään. Nyt Suomi-vuosi tuntuu unelta. Kirjoitinko muka jonkun kandin?

Siivoaako täällä kukaan muu kuin minä?! Eli ensimmäisenä aamuna raivasin vanhaan tapaani vähän keittiötä ja vessaa. Uuden kämppiksen kanssa jatkettiin vielä myöhemmin perusteellisella jääkaapin siivoamisella. 

Villapaita on juuri oikea vaate sekä sisällä että ulkona.

Ymmärrän edelleen, mitä ympärilläni puhutaan. Vielä kun saisi suunsa auki…

Törmäilen vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa jälleennäkemisen riemu on suuri. Ja uudetkin tutut tuntuu jo vanhoilta, koska tänne ei vissiin päädy kuin hyviä tyyppejä.

Skyr on halpaa. Maustamaton skyr +  hunaja + mysli + hedelmä = maailman paras aamupala, nautitaan kahvin ja satunnaisen keittiössä lojuvan kirjan kera.

Juon taas kahvia enemmän kuin tarvitsisin, mutta myös teetä enemmän kuin Suomessa yleensä. Hieno tasapaino siis. Erityisesti kuluu Green Chaita ja Barry’sia, koska talossa asuu jälleen irlantilainen ja Barry’s on ainoa oikea tee.

Ikkunoissa ja seinissä on edelleen lappuja, joita joku meistä jätti yli vuosi sitten.

Isn't it iironic that this note is still here but Iiro isn't?

Varo jyrkkiä rappuja!

Tietämättäni olin kaivannut suihkun hajua, jota en kyllä edes huomaa.

Rannikoilla tuulee. Kovaa. Eikä tarvitse olla ihan meren ääressäkään.

Perlanin metsäpolkujen reitit muistaa ulkoa. Maisema mäeltä salpaa hengen, edelleen.

Reykjanesin niemimaalla haisee. Siellä on myös tosi jänniä, punaisia luolia, tai oikeastaan tunneleita, joita laavavirta on tehnyt kulkiessaan. En tiennyt, että kivikin voi sulaa ja muodostaa kattoon tippukivimäisiä muotoja.

Uima-altaalla voisi viettää tuntikausia. Tosin hot potissa on minulle vähän liian kuuma. Edelleen.

Auringonlaskuihin ei kyllästy. Edelleenkään.

Grótta. ©Julie

Niin ja olihan se mun veljenikin nyt Islannissa, tosin ilman minua, koska itse kävin kolkuttelemassa uuden koulun ovia. Velipoika ja tyttöystävänsä kiertelivät siis keskenään saaren ympäri ja kävivät paikoissa, joissa en ollut itsekään vielä käynyt. Meillä oli lopulta vain yksi kokonainen päivä yhdessä reissaamiseen, joten se käytettiin Reykjanesin niemimaalla rikin haisteluun ja luolan metsästykseen. Olen iloinen, että Islanti hurmasi heidätkin, vaikka haju ei ollutkaan miellyttävä.