Talvea tien päällä

Huh, aika menee liian nopeasti, kun on hauskaa… Mun aikoinaan tuutori, nyt jo ehkä kaveri tahi ystävä, oli käymässä reilun viikon, joten hoppua ja hauskaa on ollut. Muun muassa kiivettiin vuorelle, käytiin isolla porukalla pohjoisessa katselemassa valkeuksia ja haistelemassa maaperää. Lopulta oltiin vaan ja hengailtiin. Pari muutakin kaveria tuli Savosta saakka käymään, joten heidän kanssaan kiepsautettiin vielä Golden Circle talvikelissä.

Noh, olenkin väsynyt ja laiska. Laitan siis vain kuvia.

Ensin Keilir, jolta alas tullessa rikoin viidennet housuni Islannissa.

Pienen ja viattoman näköinen Keilir nököttää yksin erillään muista vuorista. Sitä piti lähestyä varoen laavakentän halki ainakin neljän kilometrin matka.

Keilirin korkeus vaihtelee eri lähteiden mukaan 377 - 379 metrin välillä. Nousu oli aika jyrkkä, kun ei tajuttu helppoa reittiä. Nyppylää piti tosiaan lähestyä nelisen kilometriä laavakentän halki, olevinaan merkattua polkua pitkin. Lopulta löydettiin huipulle omat polut. Siellä huomattiin yksi viitta, jota lähdettiin seuraamaan alaspäin. Seuraava viitta oli vasta vuoren juurella. Niinhän se on, että seuraavan viitan pitäisi olla näkyvissä, ja kukapa sitä nyt ei vuorta kiipeillessään tajuaisi, että huipulle on suunta. Alastulo oli omalla kohdallani pyllymäkeä, kiitos korkeiden paikkojen kammon. Pylly kiitti aristelemalla seuraavana päivänä, samoin käsivarret. Mutta hauskaa oli!

Metkaa matkaseuraa kraaterin reunalla.

"Vasemmalla näette valkeutta. Samoin oikealla."

"Suoraan edessä saatatte nähdä tien.."

 Perjantaina pohjoiseen matkatessa keli vaihtui islantilaiseen tapaan 5-30 minuutin välein kirkkaasta ja aurinkoisesta säästä lumimyräkkään. Vain tuulisuus pysyi ennallaan. Näkyvyys oli usein pelkkää valkeutta. Perille Akureyriin päästiin kuitenkin turvallisesti, kiitos hyvien kuskien.

Góðafoss

Autolla ei Kraflalle päässyt voimalaa pidemmälle, mutta pitihän sitä silti koettaa patikoida jonkun aikaa. Ei liene yllätä, että saksalaiset matkaseuralaiset nauttivat lumesta minua enemmän.

Muta kiehuu!

Kuun kamaralla on outoja savuavia kivikasoja.

Tässä luolassa vesi on noin 50-60 asteista. Ennen täällä ovat ihmiset harrastaneet kylpemistä, mutta 1970-luvulla tapahtuneen tulivuoren purkausen jälkeen veden lämpötila nousi niin korkeaksi, että siinä ei kauaa viihdy.

Dimmuborgir talvikuosissaan.

Savon kaverit oli täällä niin lyhyen aikaa, että ei oikein muuta ehditty kuin vähän Reykjavíkissa pyörähtää ja hurauttaa Golden Circle. Koska jo aiemmin taisin laitella kuvia kesäisestä ja syksyisestä kiekasta, tässä on samat paikat talvikuosissa.

Lippu ei enää liehunut tangossa.

Litli-Geysir jaksoi vieläkin innokkaasti yrittää olla yhtä hieno ja iso kuin isoveljensä.

Geysir uinui vieläkin… Mutta kukapa sitä talvella lumen alla jaksaisikaan kummemmin elämöidä.

Gullfoss

Nyt kai pitäisi taas jaksaa ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä kouluhommia.. Mutta huomenna meille tulee pieni ja söpö ranskalainen, joka lähti Islannista aivan ennen aikojaan. Onneksi pääsee hän reiluksi viikoksi takaisin! Hyvä syy olla opiskelematta, kjeh.