Elämme jännittäviä aikoja.

Elämä Islannissa alkaa jo lähestyä loppuaan. Tänään oli viimeiset luennot tälle keväälle. Ensimmäiset lähtevät kuukauden päästä jo koteihinsa, mikä tuntuu tietenkin hyvin epätodelliselta ja surulliselta. Vähän väliä tulee tunne, että tuo kuukausi on jo huomenna ohi, kun alkaa miettiä, että mitä kaikkea ollaan vielä suunniteltu tekevämme.. Nyt toivon, että opettajat päättävät lakkoilla tenttiaikana, että saadaa lisäaikaa olla kaikki yhdessä ja nauttia Islannissa!

En olekaan tainnut vielä edes mainita, että opettajat täällä tosiaan uhkaavat lakolla, vieläpä tenttiaikaan? Haluavat palkkatasoon parannusta, mikä tietenkin on ymmärrettävää. Tämä tosin vaarantaa aika monen opiskelijan opintopisteiden saamisen. Kököin tilanne on tietenkin niillä, jotka aikovat tänä keväänä valmistua, sekä Euroonpan ulkopuolisilla maahanmuuttajilla, jotka tarvitsevat opintopisteitä ja arvosanoja saadakseen pysyä Islannissa. Lakosta on tainnut olla huhuja ja puhetta jo pari kuukautta ja lopullisen päätöksen piti tulla eilen. Ei tullut. (Edit: tai siis tuli) Eivät kuulema opettajien ja hallituksen edustajat olleet kahteen viikkoon suuremmissa puheyhteyksissä. Odotellaan siis vielä tämän kuun 24. päivää, jolloin lopullisen päätöksen pitäisi tulle. Ensimmäinen tenttipäivä onkin sitten 25. päivä, jos se nyt toteutuu. Tietenkin sopivasti perjantai ja itsellä tentti. Vuotellaan siis raahassa ja opiskellaan kaiken varalta, koska eihän sitä nyt muuten kuin tentin pelossa opiskella. Huomiseenkin suulliseen tenttiin voisi kai hieman harjoitella, mutta kutominen on kivempaa…

[haihtið að fohka i ohkyr]
vapaa käännös: lakatkaa v*ittuilemasta meille

Mitäs muuta kummoisempaa sitten viime näkemän... Pyöreähköjä kolmiomaisia vuosia juhlistettiin konsertissa, autolla käytiin ajelemassa ja kastelemassa housut sateessa läpimäriksi.. Pulikoitiin uima-altaassa vuorten juurella hienoisessa vesisateessa vesiputousten kohinassa... Nautittiin hyvistä dokumenttielokuvista ja ihmeteltiin aurinkoisen Reykjavíkin kauneutta.. Vähän myös itkin ja nauroin onnesta kesken kielioppiluennon, kun puhelimella facebookkasin ja näin parhaan päivityksen pitkään aikaan. ”Back in busyness... I mean online.”

Vissiin se kevät vain on uusien alkujen aikaa.

Islannissa unelmat vaan toteutuu! :)

Huh! Pitkään tätä on jo odoteltu!

Olen jo aiemminkin maininnut, että Hekla on hengitellyt jo jonkin aikaa. Maa ympärillään on vavissut aika usein viime aikoina, enteillen tätä päivää. Tänään tuo vanha uinunut muori päättikin lopulta purkautua, joten tulihan se tulivuorenpurkaus täällä Islannissa todistettua ja unelma on toteutunut! Katsotaan, aiheuttaako Hekla samanlaisia ongelmia lentoliikenteelle kuin Eyjafjallajökull aiheutti keväällä 2010.. Toivotaan, että aiheuttaisi ongelmia ainakin kaksi kuukautta, että kukaan ei tältä saarelta pääsisi kotimaahansa lentämään, heh heh.

Ei vaan. Djók. Kaikki tuo ylläoleva. Paitsi Eyjafjallajökull ja Heklan hengittely. Kohta se ehkä oikeastikin saattaa purkautua.

Djókki sen sijaan ei ole se, että Suomessa puhelinta on käytetty ja sillä on jopa soiteltu. Jokunen hetki tosin velipojalla saattaa mennä yli 200 tekstiviestin lukemiseen, kun se silmiä ja päätä niin kovin vielä väsyttää, mutta ajan kanssa. :) Hih, en meinannut pysyä penkillä, kun äitin viestiä äsken ruokapöydän ääressä luin. :) Tämän kunniaksi voisin polkaista lainapyörällä uimaan!

Hauskaa aprillipäivän loppua!

Ai niin! Tänään ensimmäistä kertaa tajusin, että on kevät. Menin suihkuun aamulla ennen seitsemää ja tajusin, että en edes huomannut laittaa valoja päälle. Koska niitä ei tarvittu! Valo voittaa pimeyden ja niin edelleen, jee, kevät ja iloisuuden aika! :)