sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Mistä huomaa, että väsyttää?

Ennää ee erota, että millä kielellä puhhuu. Tajuaa käyttävänsä suomen, islannin ja ruotsin sekoitusta vasta kun saksalainen kaveri, joka ei opiskele norjaa, kallistaa päätään ja kysyy saksaksi, että mitä sanoit. Että kahviako on vielä jäljellä? Kyllä.
Toisten väsymystilan huomaa siitä, että kaveri sanoo puhelimessa, että soijakastiketta on jäljellä tämän verran ( |----------------| ). Ei nähnyt puhelimen toinen pää, joka yritti ostaa lopapeysaa.
Ollaan siis joko väsyneitä tai muuten vaan kasvettu yhteen. Ainakin luullaan jakavamme yhteinen mieli ja kieli. Sitä se neljän viikon jatkuva yhdessä hengaaminen teettää. Perjantaina varmistui, että tämä yhteinen hengaaminen jatkuu myös keväällä. Háskólatorg sai kuulla outoja ääniä, kun itse kuulin Annan ja Julianin jäävän myös kevääksi.
Että tällaista tentteihin lukua tällä kertaa. Eilinen meni päänsärkyä potiessa (kaljalla (ja vähällä unella) saattoi olla osuutta asiaan, mutta epäilen suuresti). Tämä päivä meni muuten vain pahaa oloa purkaessa ja mummon kanssa skypetellessä. Nyt sovittiin, että saadaan näin paljon ( |----------------| ) tehdyksi ja sitten tehdään ruokaa, jossa on soijakastiketta.
Kaksi ja puoli viikkoa ja sitten on loma ja saapuu ensimmäiset joulupukit ryöväämään lampaan maidon ja maitovaahdon.



Haluaisin jo nukkua ja nukkua ja nukkua ja nukkua ja päästä hetkeksi pois kaupungista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti