Ajattelin ennen joulua, että voisin
kirjotella islantilaisista jouluperinteistä, mutta kaiken
leipomisen, siivoamisen ja muun urakan keskellä en ehtinyt. Mutta
onneksi joulu ei Islannissa lopu heti tapaninpäivänä vaan jatkuu
loppiaiseen saakka! Hirveästi en voi väittää islantilaisia
jouluperinteitä täällä nähneeni, sillä alkuasukkaat
piiloutuivat omiin koloihinsa. Kaikki tietoni perustuvat siis
Wikipediaan ja aiemmin islantilaisilta kuultuihin juttuihin.
Islannissa joulun vietto alkoi
tavallaan jo 12. joulukuuta ensimmäisen joulupukin saapumisella.
Täällä ei nimittäin ole vain yhtä, ainoata ja oikeaa
Korvatunturin joulupukkia vaan sen sijaan Islannin lapsille ja
aikuisille kerrotaan 13 jouluveikosta, jotka asustelevat lähimmällä
vuorella, Reykajvíkin tapauksessa Esjalla. Kuulema Islanti yrittää
Suomen temppua ja houkuttelee turisteja pohjoiseen Myvatnin alueelle
Dimmuborgirin laavametsään. Väittävät siis tätä nykyä, että
siellä jouluveikot asustelevat. Jouluveikot on muutenkin päivitetty
nykyaikaisiksi Coca Cola -versioiksi entiseen verrattuna.
Perinteisesti on kerrottu, että veikot saapuvat yksitellen 13 päivää
ennen joulua ja yrittävät pilata joulun tekemällä milloin mitäkin
kiusaa. Nykyään eivät enää tee niin paljon kiusaa ja tuovatpa
vielä mukanaan lahjoja lasten kenkiin. Joka päivä. Mutta jos ei
ole ollut kiltisti, saattaa saada raa'an perunan. Joulupäivästä
lähtien jouluveikot palaavat takaisin vuorille, jälleen yksitellen
ja samassa järjestyksessä kuin saapuessa.
Stekkjarstaur
eli saapuu pukeista ensimmäisenä 12.12. ja lähtee 25.12.
Saapuessaan pukki kiusaa lampaita sen minkä kerkiää ja vie niiltä
maidon.
Giljagaur
eli kaivosta töllistelijä saapuu 13.12. piileskelemään kaivoihin.
Tämä veikko vahtaa lehmiä ja yrittää päästä käsiksi niiden
maitoon. Lehmät ovat turvassa jälleen 26.12. lähtien.
Stúfur
saapuu 14.12. ja on nimensä mukaisesti pukeista piskuisin. Tää
tyyppi on kiinnostunut paistinpannuista ja erityisesti kaikista
kiinnipalaneista tähteistä. Pannut saa putsata omin avuin tapanin
jälkeisenä päivänä.
Þvörusleikir
eli lusikan nuolija tykkää nuoleskella. Mutta koska se tykkää
nuoleskella erityisesti puisia lusikoita, ei ravintoa ole aina
tarpeeksi saatavilla. Siksipä tämä jouluveikko on aika laiheliini.
Pottaskefill
on vähän niinkuin Stúfur, mutta isompi ja erikoistunut
kattiloihin. Kattiloita kannattaa vahtia 16.-29.12.
Askasleikir
tulee 17.12. sängyn alle odottelemaan, että nukkuja laittaisi
sängyn alle säilöön askurin eli kannellisen yöastian. Ei siis
yöastiaa vaan vararavintoa sisältävän astian. Yöastian
sisällöstä ei tarvitse huolehtia enää 30.12. jälkeen.
Hurdaskellir
eli ovien paiskoja on veikoista ensimmäinen, joka ei ole
erikoistunut ruokaan tai varasteluun. Se tulee vain paukuttelemaan
ovia. Yöunet ovat vaarassa 18.12.-31.12. välisenä aikana.
Skyrgámur
ahmii nimensä mukaisesti islantilaisten rahkan vastiketta eli skyriä
niin että napa ruskaa. Tyyppi on varmaan hyvässä kunnossa, kun
ahmii pelkkää protskua 19.12.-1.1.
Bjúgnakrækir
piileskeli ennen vanhaan katon rajassa olevilla orsilla ja popsi
siellä roikkuvia makkaroita.
Gluggagægir
on näistä tyypeistä ehkä karmivin. Veikko saapuu 21.12. vain
tirkistelemään ikkunoista, aivan kuten Korvatunturin joulupukin
tontutkin joulun alla tekevät. Mutta lapsien tarkkailemisen sijaan
tämä veikko etsii arvotavaroita varastettavaksi.
Gáttaþefurilla
on iso nenä. Nenällään se haistelee ovien raoista ja yrittää
jäljittää islantilaisten joululeivän, laufabrauðin, jota
ilmeisesti leivotaan 22.12. Leivän etsintä jatkuu tammikuun
neljänteen päivään saakka.
Ketkrókur
eli lihakoukku haluaa viedä koukkunsa avulla joululihan, joka
savustuu katon rajassa vielä aatonaattona. Jos Ketkrókur onnistuu
tehtävässään, ei ihmisillä ole lihaa joulupöytään ja sekös
vasta ikävää onkin.
Kertasníkir
saapuu aattona. Se on jouluveikoista kaikkein ikävin ja yrittää
viedä joulun ajan kaikkein tärkeimmät esineet eli kynttilät,
joilla saadaan edes vähän valoa pimeyteen. Tyyppi palaa vuorille
viimeisenä eli vasta 6. tammikuuta, jolloin islantilaiset lopettavat
joulun vieton suuriin kokkoihin ja paukuttelevat viimeisetkin
ilotulitteensa.
Jouluveikkojen
lisäksi lapsia pelotellaan myös näiden tyyppien äidillä Grýlalla
ja tämän puolisolla Leppalúðilla. Grýla on siitä epämiellyttävä
emäntä, että hän tykkää popsia lapsia ja välillä peikkojakin.
Tarina kertoo, että Grýla söi suihinsa edellisen miehensä,
jouluveikkojen isän. Grýlan pataan päätyy varmasti, jos ei ole
ollut joulun alla tarpeeksi kilttinä. Kaikki tämäkään ei
islantilaisille vielä riitä lapsien pelottelemiseen joulun alla.
Pehmeät paketit eivät yleisesti ole niitä lempparilahjoja, mutta
täällä niihin on parempi olla tyytyväinen. Jos ei nimittäin ole
mitään uutta päällepantavaa joulupäivänä, joutuu Grýlan
lemmikkikissan ruuaksi. Meidän talouden kaikkien asukkaiden
kohtalona taitaa olla tulla syödyksi, sillä kukaan ei saanut mitään
lahjoja....
Näin
joulun aikaan ja vuoden vaihtuessa on henkimaailma Islannissa
muutenkin kovin aktiivinen. Haltijoiden ja menninkäisten kerrotaan
olevan liikkeellä erityisesti vuoden vaihtuessa uudeksi. Sanotaan,
että jos uuden vuoden yönä odottaa teiden risteyksessä, voi nähdä
menninkäisiä muuttomatkalla. Suutaan ei kuitenkaan saa avata, eikä
menninkäisiltä muutenkaan saa ottaa vastaan mitään, mitä he
tarjoavat, oli se sitten aineellista tai aineetonta ihanuutta. Mutta
jos pystyy olemaan vaiti ja odottaa kärsivällisesti, että kaikki
menninkäiset ja piileskelevät kansat ovat kulkeneet ohi, saa pitää
kaiken, minkä he jälkeensä jättävät.
Kunnioitus
menninkäisiä ja piilotettuja kansoja kohtaan on täällä niin
vahvaa, että heidän kunniakseen poltellaan kokkoja ja tanssitaan
tammikuun kuudentena päivänä, jolloin menninkäisillä on myös
omia bileitä uusissa asumuksissaan. Jos tiedetään, että omassa
talossa asuu menninkäisiä, on heidän kunniakseen tapana polttaa
kynttilöitä. Länsivuonojen kielikurssilla kuulin myös
kerrottavan, että talojen sisällä saattaa olla isoja kiviä, joita
ei menninkäisten vihan pelossa ole tohdittu raivata perustusten
tieltä. Vuokrasopimuksessakin saattaa olla maininta, että näillä
kivillä kuuluu polttaa kynttilöitä uutena vuotena ja juhannuksena
kiven asukkaiden kunniaksi.
Meidän
vuokrasopimukseen ei kuulu muistaa menninkäisiä uutena vuotena eikä
meillä eletty jouluveikkojen pelossa joulun alla. Sen sijaan
laiteltiin joulua saksalaisten ja suomalaisten perinteiden mukaisesti
ja syötiin lanttulaatikkoa ja pikkuleipiä ja juotiin glühweinia
taikka glögiä, miten sen nyt haluaa käsittää. Oli siis hyvä
joulu, vaikka piparkakkutalo romahtikin heti ensimmäisenä yönään,
kun arkkitehti ei muistanut kiireissään ottaa kaikkea huomioon,
krhm... Mutta hetken se oli kaunis! :)
Ah,
ja lahjoista vielä! Sainhan toki lahjan ja vieläpä varmasti
parhaan ikinä! Nimittäin sanoja suusta, joka on ollut minun
kuulleni vaiti syyskuusta lähtien! Riemu oli rajaton!
Piparkakkutalo virheineen vielä ennen romahtamista. Mums! |