Erilainen joulu

Ajattelin ennen joulua, että voisin kirjotella islantilaisista jouluperinteistä, mutta kaiken leipomisen, siivoamisen ja muun urakan keskellä en ehtinyt. Mutta onneksi joulu ei Islannissa lopu heti tapaninpäivänä vaan jatkuu loppiaiseen saakka! Hirveästi en voi väittää islantilaisia jouluperinteitä täällä nähneeni, sillä alkuasukkaat piiloutuivat omiin koloihinsa. Kaikki tietoni perustuvat siis Wikipediaan ja aiemmin islantilaisilta kuultuihin juttuihin.

Islannissa joulun vietto alkoi tavallaan jo 12. joulukuuta ensimmäisen joulupukin saapumisella. Täällä ei nimittäin ole vain yhtä, ainoata ja oikeaa Korvatunturin joulupukkia vaan sen sijaan Islannin lapsille ja aikuisille kerrotaan 13 jouluveikosta, jotka asustelevat lähimmällä vuorella, Reykajvíkin tapauksessa Esjalla. Kuulema Islanti yrittää Suomen temppua ja houkuttelee turisteja pohjoiseen Myvatnin alueelle Dimmuborgirin laavametsään. Väittävät siis tätä nykyä, että siellä jouluveikot asustelevat. Jouluveikot on muutenkin päivitetty nykyaikaisiksi Coca Cola -versioiksi entiseen verrattuna. Perinteisesti on kerrottu, että veikot saapuvat yksitellen 13 päivää ennen joulua ja yrittävät pilata joulun tekemällä milloin mitäkin kiusaa. Nykyään eivät enää tee niin paljon kiusaa ja tuovatpa vielä mukanaan lahjoja lasten kenkiin. Joka päivä. Mutta jos ei ole ollut kiltisti, saattaa saada raa'an perunan. Joulupäivästä lähtien jouluveikot palaavat takaisin vuorille, jälleen yksitellen ja samassa järjestyksessä kuin saapuessa.

Stekkjarstaur eli saapuu pukeista ensimmäisenä 12.12. ja lähtee 25.12. Saapuessaan pukki kiusaa lampaita sen minkä kerkiää ja vie niiltä maidon.

Giljagaur eli kaivosta töllistelijä saapuu 13.12. piileskelemään kaivoihin. Tämä veikko vahtaa lehmiä ja yrittää päästä käsiksi niiden maitoon. Lehmät ovat turvassa jälleen 26.12. lähtien.

Stúfur saapuu 14.12. ja on nimensä mukaisesti pukeista piskuisin. Tää tyyppi on kiinnostunut paistinpannuista ja erityisesti kaikista kiinnipalaneista tähteistä. Pannut saa putsata omin avuin tapanin jälkeisenä päivänä.

Þvörusleikir eli lusikan nuolija tykkää nuoleskella. Mutta koska se tykkää nuoleskella erityisesti puisia lusikoita, ei ravintoa ole aina tarpeeksi saatavilla. Siksipä tämä jouluveikko on aika laiheliini.

Pottaskefill on vähän niinkuin Stúfur, mutta isompi ja erikoistunut kattiloihin. Kattiloita kannattaa vahtia 16.-29.12.

Askasleikir tulee 17.12. sängyn alle odottelemaan, että nukkuja laittaisi sängyn alle säilöön askurin eli kannellisen yöastian. Ei siis yöastiaa vaan vararavintoa sisältävän astian. Yöastian sisällöstä ei tarvitse huolehtia enää 30.12. jälkeen.

Hurdaskellir eli ovien paiskoja on veikoista ensimmäinen, joka ei ole erikoistunut ruokaan tai varasteluun. Se tulee vain paukuttelemaan ovia. Yöunet ovat vaarassa 18.12.-31.12. välisenä aikana.

Skyrgámur ahmii nimensä mukaisesti islantilaisten rahkan vastiketta eli skyriä niin että napa ruskaa. Tyyppi on varmaan hyvässä kunnossa, kun ahmii pelkkää protskua 19.12.-1.1.

Bjúgnakrækir piileskeli ennen vanhaan katon rajassa olevilla orsilla ja popsi siellä roikkuvia makkaroita.

Gluggagægir on näistä tyypeistä ehkä karmivin. Veikko saapuu 21.12. vain tirkistelemään ikkunoista, aivan kuten Korvatunturin joulupukin tontutkin joulun alla tekevät. Mutta lapsien tarkkailemisen sijaan tämä veikko etsii arvotavaroita varastettavaksi.

Gáttaþefurilla on iso nenä. Nenällään se haistelee ovien raoista ja yrittää jäljittää islantilaisten joululeivän, laufabrauðin, jota ilmeisesti leivotaan 22.12. Leivän etsintä jatkuu tammikuun neljänteen päivään saakka.

Ketkrókur eli lihakoukku haluaa viedä koukkunsa avulla joululihan, joka savustuu katon rajassa vielä aatonaattona. Jos Ketkrókur onnistuu tehtävässään, ei ihmisillä ole lihaa joulupöytään ja sekös vasta ikävää onkin.

Kertasníkir saapuu aattona. Se on jouluveikoista kaikkein ikävin ja yrittää viedä joulun ajan kaikkein tärkeimmät esineet eli kynttilät, joilla saadaan edes vähän valoa pimeyteen. Tyyppi palaa vuorille viimeisenä eli vasta 6. tammikuuta, jolloin islantilaiset lopettavat joulun vieton suuriin kokkoihin ja paukuttelevat viimeisetkin ilotulitteensa.

Jouluveikkojen lisäksi lapsia pelotellaan myös näiden tyyppien äidillä Grýlalla ja tämän puolisolla Leppalúðilla. Grýla on siitä epämiellyttävä emäntä, että hän tykkää popsia lapsia ja välillä peikkojakin. Tarina kertoo, että Grýla söi suihinsa edellisen miehensä, jouluveikkojen isän. Grýlan pataan päätyy varmasti, jos ei ole ollut joulun alla tarpeeksi kilttinä. Kaikki tämäkään ei islantilaisille vielä riitä lapsien pelottelemiseen joulun alla. Pehmeät paketit eivät yleisesti ole niitä lempparilahjoja, mutta täällä niihin on parempi olla tyytyväinen. Jos ei nimittäin ole mitään uutta päällepantavaa joulupäivänä, joutuu Grýlan lemmikkikissan ruuaksi. Meidän talouden kaikkien asukkaiden kohtalona taitaa olla tulla syödyksi, sillä kukaan ei saanut mitään lahjoja....

Näin joulun aikaan ja vuoden vaihtuessa on henkimaailma Islannissa muutenkin kovin aktiivinen. Haltijoiden ja menninkäisten kerrotaan olevan liikkeellä erityisesti vuoden vaihtuessa uudeksi. Sanotaan, että jos uuden vuoden yönä odottaa teiden risteyksessä, voi nähdä menninkäisiä muuttomatkalla. Suutaan ei kuitenkaan saa avata, eikä menninkäisiltä muutenkaan saa ottaa vastaan mitään, mitä he tarjoavat, oli se sitten aineellista tai aineetonta ihanuutta. Mutta jos pystyy olemaan vaiti ja odottaa kärsivällisesti, että kaikki menninkäiset ja piileskelevät kansat ovat kulkeneet ohi, saa pitää kaiken, minkä he jälkeensä jättävät.

Kunnioitus menninkäisiä ja piilotettuja kansoja kohtaan on täällä niin vahvaa, että heidän kunniakseen poltellaan kokkoja ja tanssitaan tammikuun kuudentena päivänä, jolloin menninkäisillä on myös omia bileitä uusissa asumuksissaan. Jos tiedetään, että omassa talossa asuu menninkäisiä, on heidän kunniakseen tapana polttaa kynttilöitä. Länsivuonojen kielikurssilla kuulin myös kerrottavan, että talojen sisällä saattaa olla isoja kiviä, joita ei menninkäisten vihan pelossa ole tohdittu raivata perustusten tieltä. Vuokrasopimuksessakin saattaa olla maininta, että näillä kivillä kuuluu polttaa kynttilöitä uutena vuotena ja juhannuksena kiven asukkaiden kunniaksi.

Meidän vuokrasopimukseen ei kuulu muistaa menninkäisiä uutena vuotena eikä meillä eletty jouluveikkojen pelossa joulun alla. Sen sijaan laiteltiin joulua saksalaisten ja suomalaisten perinteiden mukaisesti ja syötiin lanttulaatikkoa ja pikkuleipiä ja juotiin glühweinia taikka glögiä, miten sen nyt haluaa käsittää. Oli siis hyvä joulu, vaikka piparkakkutalo romahtikin heti ensimmäisenä yönään, kun arkkitehti ei muistanut kiireissään ottaa kaikkea huomioon, krhm... Mutta hetken se oli kaunis! :)

Ah, ja lahjoista vielä! Sainhan toki lahjan ja vieläpä varmasti parhaan ikinä! Nimittäin sanoja suusta, joka on ollut minun kuulleni vaiti syyskuusta lähtien! Riemu oli rajaton!

Piparkakkutalo virheineen vielä ennen romahtamista. Mums!

Etelänmatkoja joulukuussa

Kokeiden loppumisen kunniaksi ollaan aloitettu jälleen Islannin tutkiminen. Heti viime perjantaina liftattiin kahden virolaisen, kahden saksalaisen ja yhden islantilaisen kanssa Hvergerðin kaupunkiin. Tosin ison porukan takia päätettiin jakaa ryhmä kahtia, joten David, Kim ja minä lähdettiin matkaan jo reilusti ennen auringonnousua eli kymmeneltä. Reykjvavikista sopivalle liftauspaikalle päästäksemme jouduimme ensin turvautumaan bussiin. Itse olin hieman skeptinen, että mitenköhän mahtaa liftaaminen talvella luonnistua, mutta ilmeisesti turisteja riittää näin talvellakin. Saatiin kyyti liettualaiselta pariskunnalta, jotka oli meidän onneksi eksyneet väärälle tielle. Neuvottiin heille siinä samalla oikea reitti Geysirille, mutta ystävällisesti he silti heittivät meidät perille saakka. Viimeiseltä parkkipaikalta patikoitiin muutama kilometri vuorten ylitse Reykjadalurin laaksoon kuumaa jokea etsimään. Reitin taivaltamisen aikana jäätiin välillä ihastelemaan lämpimiä vesiputouksia, laaksoja ja vuoria, Islantilaista maisemaa noin yleensä. Joelle asti ei koskaan päästy, sillä ennen sitä löydettiin lämmin allas, joka oli juuri sopiva uimiseen! Enpä ole ennen syönyt lounasta uimapuku päällä kuumassa altaassa istuen. Veden lämpötila oli sopivasti noin 37°C, joten siellä passasi paremmin kuin hyvin odotella perästätulevia. Odotteluun menikin pari tuntia, sillä heillä ei ollut ollut ihan yhtä hyvä tuuri kyytien suhteen.. He ehtivät siis nauttia altaan lämmöstä vain parikymmentä minuuttia, sillä sitten tuli jo aika suunnata askeleet takaisin päin, sillä vuorilla ei ole kiva vaellella pimeällä tai edes hämärässä ja matkaa oli kuitenkin taivallettavana semmoinen mukava tunteroinen. Takaisin taivallus sujui ripeähkösti auringonlaskua ihastellessa. Koko päivän ulkoilmasta nauttiminen ja kävely tuntui kyllä aivan mahtavalta, kun viimeiset pari kolme neljä ties kuinka monta viikkoa on vain istunut paikoillaan ja päntännyt. Selkäongelma kiitti! Varsinkin liikunnasta.

Selkävamma ei sen sijaan ollut ihan yhtä kiitollinen tämän alkuviikon reissusta Jökulsárlonille, sillä matka oli niin pitkä ja vaikea, että se piti tehdä kolmessa päivässä. Ensimmäisen päivän aikana ajettiin sentään upeissa maisemissa Víkiin ja pysähdyttiin matkan varrella samoissa paikoissa, kuin aiemmin syksyllä. Nyt maisema oli tosin lumen peittämä.

Tuolle rannalle ei tällä kertaa tehnyt mieli mennä, vaikka lokakuun reissulla sieltä auringonlaskua katseltiin.

Seuraavana päivänä startattiin auto jo ennen kahdeksaa, sillä haluttiin olla Jökulsárlonin jäälaguunilla todistamassa auringonnousua. Sellaista ei tosin tainnut tapahtua, sillä maisema oli sumun ja rännän ja lumen peittämä. Välillä ei nähty edes seuraavaa tieviittaa, minkä takia körryyteltiin semmoista huimaa 40 km/h, välillä jopa 50 km/h. Kohden tunnin matka taittui siis kolmessa ja puolessa tunnissa.. Mutta kannatti herätä ja nähdä jäälaguuni kaikesta huolimatta, sillä kaunistahan siellä tietenkin oli. Ja olihan meillä tietenkin autossa hauskaa.. :)

Keskiviikkona, kun palattiin takaisin olikin sitten aika heitellä haikeita hyvästejä niille, jotka lähtivät eivätkä meinaa palata muuten kuin pikavisiiteille.. Noita hyvästejä oli tässä viikon mittaan useammatkin, joten sinänsä tämä viikko on ollut aika haikea, vaikka muovipusseilla mäenlaskeminen keskellä yötä Reykjavikin keskustassa olikin hauskaa... Olen kuitenkin iloinen, että osa tulee takaisin ja että itse voin vielä jäädä. Sitä paitsi tästä lähtien päivät pitenevät taas! Vuoden lyhimpänä päivänä täällä paistoi aurinko ja ihmeteltiin yläkerran keittiön ikkunasta Esjan kauneutta.. Vielä parit heipat tänään ja huomenna, mutta sitä ennen pitää vähän leipoa Christinen kanssa joulujuttuja. :)

Viimeisiä tenttejä viedään…. :)

 Huomenna on viimeinen tentti. Sen kunniaksi välttelen opiskelua ja kävin vähän räpsimässä kuvia lumisesta Reykjavikista. Pitäähän ulkoilmasta nauttia, kun se kerran on mahdollista! Tuuli on nimittäin ihan olematon, pakkasta on sopivasti ja aurinkokin saattaa pilkahtaa! Olen oikeastaan aika kateellinen kavereille, jotka lähti tänään ennen auringonnousua Esjalle. Itse jäin kotiin, että voisin opiskella… (Aloitan ihan kohta!) Noh, nukuinpahan sentään pitkästä aikaa yli 11 tuntia, kun nukahdin yhdeltätoista ja heräsin kymmeneltä. Nam nam nam, sleeping is fun! :)

Ranskalainen kämppikseni Gabrielle laitteli hieman joulukoristeita keittiön ikkunaan.

Suullinen tentti loppui alkoi 9:30 ja loppui 10:00. 11:15 oli siis juuri sopiva hetki good morning -teelle Annan kanssa. Aurinkokin nousi vasta 11:06.

Maitopurkeissa on jo jonkin aikaa ollut kuvia joulupukeista. Tässä paistinpannusta tähteitä raapiva  Stúfur ja joululeipää ison nenänsä avulla jäljittävä Gáttaþefur.

Portaiden putsaamisen jälkeen intouduttiin tekemään lumiukko! Enpä edes muista, milloin viimeksi olen sellaisen tehnyt.

"Isoin näkemäni lumiukko!" sanoi naapurin mies, kun vertasi tätä lumiukkoa pieneen tyttöön.

Kaupunki, jonka kadut lämmitetään.

Siellä on Esja. Ehkä parasta Reykjavikissa on se, että vuoria näkee melkein koko ajan.

Normi meininki: toisaalla on synkkääkin synkempi taivas, mutta selän takana paistaa aurinko.

Lunta ei ole omassa mittakaavassa mitenkään hirveästi, mutta kuitenkin sen verran, että kaikki on valkoista, kaunista ja hiljaista. 

Heh, ollaan muuten kaiken tämän englannin ja islannin puhumisen keskellä huomattu, että oma äidinkieli alkaa unohtua. Saksalaiset ei kuulema osaa enää kirjoittaa sanoja oikein ja sanajärjestykset on pielessä. Itsekin vähän väliä joutuu miettimään, että onko mitenkäs jokin sana taipuukaan tai missä järjestyksessä mikäkin sanoa pitäisi.. Olisi kai hauska päästä kunnolla puhumaan suomea, mutta hyvää aivojumppaa tämä kielien sekoittaminen on. Sentään eilisessä islannin suullisessa kokeessa en puhunut enää liikaa ruotsia eli kai tätä kieltä hiljalleen alkaa oppia. :)

Päivää. Itsenäisyyspäivää.

Eilen oli kansallinen vapaapäivä. Suomessa. Saksassa juhlittiin Nikolausta, joka toi meidänkin kenkiin herkkuja. :) Islannissa ei juhlita mitään. Ainakaan kukaan ei myönnä. Islannin yliopistolla vietetään kiireisä tenttiaikaa, kuten olen jo aiemmin valitellut. Kansallinen vapaapäivä minun kohdallani merkitsi siis sitä, että heräsin aikaisin (eli ennen aurinkoa puoli kymmenen maissa), siivosin keittiön, kylppärin, oman huoneeni ja eteisen, söin nopean aamupalan ja lounaan yhdistelmän, lähdin tenttiin sen enempiä jännittämättä, istuin tentissä kaksi ja puoli tuntia, melkein nukahdin ja kiiruhdin kotiin.

Kotona odotti suomalaisia. Marja ja Mari hääri keittiössä muun muassa kanelipullien ja karjalanpiirakoiden kanssa (mums!), Noora puolestaan askarteli Suomen lippuja. Kylppärissä Katja leikkeli Davidin tukkaa, kun David oli ensin leikellyt Katjan pään. Siitäpä innostuttiin ja leikeltiin kohta rivissä kaikkien päitä.

Katja leikkoo Davidin tukkaa, David surruuttaa minun päätä. Ei ole todisteita Sinéadista rivin jatkeena. 

Linnan juhlia Tampere-talossa en ehtiny ite näkemään ollenkaan, mutta en varmaan jääny paljosta paitsi.. Sen sijaan juhlittiin meillä ties kuinka monen kansallisuuden kanssa. Varotettiin naapureita, että saatetaan aiheuttaa melua ja erityisesti alakerran vauvallista pariskuntaa ajatellen luvattiin hiljentyä ajoissa. Mutta mitäpä vastasivat naapurit, nuo kellarin asukit! Sanoivat, että suoraan meidän alapuolella oleva naapuri on kuuro, joten häntä tuskin haittaa, joten musiikkia saa ja pitää soittaa niin kovalla, että hekin kuulee. Pakko kai leipoa heille herkkua punaviinimarjoista, jotka yhteisistä puskista poimittiin. <3

Talo tyhjeni joskus yhden maissa, kun suurin osa porukkaa lähti jatkamaan bileitä keskustaan. Itellä oli niin paha tenttiväsymys, että ei sinne saakka jaksanu. Sen sijaan vallattiin taas yläkerran sohva, puhuttiin henkeviä, kuunneltiin musiikkia, maattiin lattialla ja kuoltiin. Nukuttiin pari tuntia isona kasana ihmislihaa, kunnes todettiin lattian olevan kova. Patjat siis mun lattialle, että voitiin kasautua.

Nyt on talo siivottu ja yläkerrassa ollaan taas. David väkertää joululahjoja, Anna datailee muuten vaan, Julian on (kai) jo matkalla tänne, että voidaan taas opiskella yhdessä. Minä vain istun ja kirjoitan. Skypettelin tuossa aiemmin ensimmäistä kertaa TAYSiin. Siellä vointi on suunnilleen sama kuin ennenkin, joten puhua pulputin sen minkä kerkesin… Toivon, että oli ihana kuulla. Minusta oli ihana nähdä, vaikka se saakin miettimään omia suunnitelmia keväälle ja joululle aina vain uudelleen ja uudelleen..

Tenttikiireitä

Joulukuu toi tullessaan kivan pienen pakkassään ja raekuurot, joita on kiva kuunnella öisin. Tenttiputki on nyt oikeasti täällä ja päällä, vaikka joillakin se on jo ohi. Tuntuu aika hassulta ja haikealta, että lukukausi on näin lopussa. Kaikki vain käpertyvät omien tenttikirjojensa alle tai leipovat itsenäisyyspäivänä olevia Suomi-pippaloita varten. Suomalaiset siis. Muun maalaisista en tiedä. Tenttien jälkeen osa ihmisistä lähtee jo takaisin kotimaihinsa... Osa on jo lähtenyt, nyyh.. Toisaalta osa on saanut tietää jäävänsä myös kevääksi, kuten Anna, Julian ja Hannes, joiden kanssa viimeinen kuukausi on tiivisti yhdessä vietetty. Hyvä tietää, että jotain pysyy niin monien lähtemisten vastapainoksi.

Eilen oli minun ensimmäinen tenttini täällä. Oli kuullunymmärtämistä ja fonetiikkaa. Oli aika helppoa eli melko hyvin meni. Omaan tahtiin sai aineistoa kuunnella läpi omista kuulokkeista ja aikaa oli niin paljon, että taisin varmuuden varalta kuunnella osan tiedostoista kolmeen tai neljään kertaan. Ainut vain, että ilmeisesti kaikesta jännityksestä ja koko viikonlopun kestäneestä kauheasta pänttäämisestä laukesi aikamoinen päänsärky, joka jatkui koko illan ja esti pänttäämästä kielioppia (*tirsk* paskempaa läppää 03/12). Nyt voisi aloitella, onhan kello jo kohta kaksitoista ja aamukahvit juotu. Aurinkokin nousi jo 10:52. Oikeastaan tekisi mieli mennä ulos nauttimaan pikku pakkasesta, nyt kun se viimein on taas täällä. Satunnaiset raekuurot vain eivät houkuta.. Pari kertaa olen sattunut olemaan ulkona raekuuron aikana, enkä voi sitä herkkuna suositella. Naamaan sattuu, jos ei kulje kumarassa kuten kunnon alkuasukas.

Hups, kello on jo yli kaksitoista. Aika siis on aloittaa, ennen kuin aurinko laskee 15:43.. Sain tosin juuri yhden ylimääräisen päivän, kun tajusin, että onkin vasta tiistai eikä jo keskiviikko. Jos olisi keskiviikko, olisin pulassa, koska pitäisi olla tentissä soveltamassa kielioppia. Ja nyt ulkona sataa ihan joulupossuna rakeita ja lunta ja räntää sekaisin. Huh, säätila todella vaihtelee 10 minuutin välein! Nimittäin niiden 15 minuutin aikana, jotka käytin tämän tekstin kirjoittamiseen, paistoi aurinko, oli tyyntä ja tuuletonta ja nyt on lumimyräkkä, mutta pilven reuna erottuu jossain kaukana. Hyvä syy/sää pysyä sisällä ja avata kirjat ja tiedostot ja tenttiarkistot ja oppia. :)