Päivää. Itsenäisyyspäivää.

Eilen oli kansallinen vapaapäivä. Suomessa. Saksassa juhlittiin Nikolausta, joka toi meidänkin kenkiin herkkuja. :) Islannissa ei juhlita mitään. Ainakaan kukaan ei myönnä. Islannin yliopistolla vietetään kiireisä tenttiaikaa, kuten olen jo aiemmin valitellut. Kansallinen vapaapäivä minun kohdallani merkitsi siis sitä, että heräsin aikaisin (eli ennen aurinkoa puoli kymmenen maissa), siivosin keittiön, kylppärin, oman huoneeni ja eteisen, söin nopean aamupalan ja lounaan yhdistelmän, lähdin tenttiin sen enempiä jännittämättä, istuin tentissä kaksi ja puoli tuntia, melkein nukahdin ja kiiruhdin kotiin.

Kotona odotti suomalaisia. Marja ja Mari hääri keittiössä muun muassa kanelipullien ja karjalanpiirakoiden kanssa (mums!), Noora puolestaan askarteli Suomen lippuja. Kylppärissä Katja leikkeli Davidin tukkaa, kun David oli ensin leikellyt Katjan pään. Siitäpä innostuttiin ja leikeltiin kohta rivissä kaikkien päitä.

Katja leikkoo Davidin tukkaa, David surruuttaa minun päätä. Ei ole todisteita Sinéadista rivin jatkeena. 

Linnan juhlia Tampere-talossa en ehtiny ite näkemään ollenkaan, mutta en varmaan jääny paljosta paitsi.. Sen sijaan juhlittiin meillä ties kuinka monen kansallisuuden kanssa. Varotettiin naapureita, että saatetaan aiheuttaa melua ja erityisesti alakerran vauvallista pariskuntaa ajatellen luvattiin hiljentyä ajoissa. Mutta mitäpä vastasivat naapurit, nuo kellarin asukit! Sanoivat, että suoraan meidän alapuolella oleva naapuri on kuuro, joten häntä tuskin haittaa, joten musiikkia saa ja pitää soittaa niin kovalla, että hekin kuulee. Pakko kai leipoa heille herkkua punaviinimarjoista, jotka yhteisistä puskista poimittiin. <3

Talo tyhjeni joskus yhden maissa, kun suurin osa porukkaa lähti jatkamaan bileitä keskustaan. Itellä oli niin paha tenttiväsymys, että ei sinne saakka jaksanu. Sen sijaan vallattiin taas yläkerran sohva, puhuttiin henkeviä, kuunneltiin musiikkia, maattiin lattialla ja kuoltiin. Nukuttiin pari tuntia isona kasana ihmislihaa, kunnes todettiin lattian olevan kova. Patjat siis mun lattialle, että voitiin kasautua.

Nyt on talo siivottu ja yläkerrassa ollaan taas. David väkertää joululahjoja, Anna datailee muuten vaan, Julian on (kai) jo matkalla tänne, että voidaan taas opiskella yhdessä. Minä vain istun ja kirjoitan. Skypettelin tuossa aiemmin ensimmäistä kertaa TAYSiin. Siellä vointi on suunnilleen sama kuin ennenkin, joten puhua pulputin sen minkä kerkesin… Toivon, että oli ihana kuulla. Minusta oli ihana nähdä, vaikka se saakin miettimään omia suunnitelmia keväälle ja joululle aina vain uudelleen ja uudelleen..