Etelänmatkoja joulukuussa

Kokeiden loppumisen kunniaksi ollaan aloitettu jälleen Islannin tutkiminen. Heti viime perjantaina liftattiin kahden virolaisen, kahden saksalaisen ja yhden islantilaisen kanssa Hvergerðin kaupunkiin. Tosin ison porukan takia päätettiin jakaa ryhmä kahtia, joten David, Kim ja minä lähdettiin matkaan jo reilusti ennen auringonnousua eli kymmeneltä. Reykjvavikista sopivalle liftauspaikalle päästäksemme jouduimme ensin turvautumaan bussiin. Itse olin hieman skeptinen, että mitenköhän mahtaa liftaaminen talvella luonnistua, mutta ilmeisesti turisteja riittää näin talvellakin. Saatiin kyyti liettualaiselta pariskunnalta, jotka oli meidän onneksi eksyneet väärälle tielle. Neuvottiin heille siinä samalla oikea reitti Geysirille, mutta ystävällisesti he silti heittivät meidät perille saakka. Viimeiseltä parkkipaikalta patikoitiin muutama kilometri vuorten ylitse Reykjadalurin laaksoon kuumaa jokea etsimään. Reitin taivaltamisen aikana jäätiin välillä ihastelemaan lämpimiä vesiputouksia, laaksoja ja vuoria, Islantilaista maisemaa noin yleensä. Joelle asti ei koskaan päästy, sillä ennen sitä löydettiin lämmin allas, joka oli juuri sopiva uimiseen! Enpä ole ennen syönyt lounasta uimapuku päällä kuumassa altaassa istuen. Veden lämpötila oli sopivasti noin 37°C, joten siellä passasi paremmin kuin hyvin odotella perästätulevia. Odotteluun menikin pari tuntia, sillä heillä ei ollut ollut ihan yhtä hyvä tuuri kyytien suhteen.. He ehtivät siis nauttia altaan lämmöstä vain parikymmentä minuuttia, sillä sitten tuli jo aika suunnata askeleet takaisin päin, sillä vuorilla ei ole kiva vaellella pimeällä tai edes hämärässä ja matkaa oli kuitenkin taivallettavana semmoinen mukava tunteroinen. Takaisin taivallus sujui ripeähkösti auringonlaskua ihastellessa. Koko päivän ulkoilmasta nauttiminen ja kävely tuntui kyllä aivan mahtavalta, kun viimeiset pari kolme neljä ties kuinka monta viikkoa on vain istunut paikoillaan ja päntännyt. Selkäongelma kiitti! Varsinkin liikunnasta.

Selkävamma ei sen sijaan ollut ihan yhtä kiitollinen tämän alkuviikon reissusta Jökulsárlonille, sillä matka oli niin pitkä ja vaikea, että se piti tehdä kolmessa päivässä. Ensimmäisen päivän aikana ajettiin sentään upeissa maisemissa Víkiin ja pysähdyttiin matkan varrella samoissa paikoissa, kuin aiemmin syksyllä. Nyt maisema oli tosin lumen peittämä.

Tuolle rannalle ei tällä kertaa tehnyt mieli mennä, vaikka lokakuun reissulla sieltä auringonlaskua katseltiin.

Seuraavana päivänä startattiin auto jo ennen kahdeksaa, sillä haluttiin olla Jökulsárlonin jäälaguunilla todistamassa auringonnousua. Sellaista ei tosin tainnut tapahtua, sillä maisema oli sumun ja rännän ja lumen peittämä. Välillä ei nähty edes seuraavaa tieviittaa, minkä takia körryyteltiin semmoista huimaa 40 km/h, välillä jopa 50 km/h. Kohden tunnin matka taittui siis kolmessa ja puolessa tunnissa.. Mutta kannatti herätä ja nähdä jäälaguuni kaikesta huolimatta, sillä kaunistahan siellä tietenkin oli. Ja olihan meillä tietenkin autossa hauskaa.. :)

Keskiviikkona, kun palattiin takaisin olikin sitten aika heitellä haikeita hyvästejä niille, jotka lähtivät eivätkä meinaa palata muuten kuin pikavisiiteille.. Noita hyvästejä oli tässä viikon mittaan useammatkin, joten sinänsä tämä viikko on ollut aika haikea, vaikka muovipusseilla mäenlaskeminen keskellä yötä Reykjavikin keskustassa olikin hauskaa... Olen kuitenkin iloinen, että osa tulee takaisin ja että itse voin vielä jäädä. Sitä paitsi tästä lähtien päivät pitenevät taas! Vuoden lyhimpänä päivänä täällä paistoi aurinko ja ihmeteltiin yläkerran keittiön ikkunasta Esjan kauneutta.. Vielä parit heipat tänään ja huomenna, mutta sitä ennen pitää vähän leipoa Christinen kanssa joulujuttuja. :)