Juhannusviikolla sattuu ja tapahtuu

Kuukausi tuntuu hurahtavan vähän liian nopeasti. Islantia on tällä kertaa nimittäin jäljellä enää vajaa viikko. Länsivuonoilta paluun jälkeen on tapahtunut kyllä yllättävänkin paljon, mikä johtui lähinnä Islannissa näin mukavasti kesälle, tänä vuonna keskelle viikkoa sattuvasta itsenäisyyspäivästä sekä toisen entisen asuinkumppanin perjantaisen naimisiinmenon kunniaksi vietetyistä polttareista. Minä tosin jouduin jättämään itse pääbileet välistä, kun jostain kävin metsästämässä melko ankaran kurkkukivun, joka ei ole vieläkään täysin hellittänyt valkosipulin suurkulutuksesta huolimatta. Hääjuhla olisi mukavasti korvannut juhannuksen vieton, sillä juhannukselle ei täällä itsenäisyyspäivältä näytä jäävän sijaa. Juhannussää oli tosin täälläkin ihan yhtä kylmä kuin Suomessa, mutta täällä se tosin luokiteltiin pikemminkin miellyttävän lämpimäksi ja mukavaksi. :)

Pakko on kyllä ensin kertoa hieman Länsivuonoilta paluusta. Tai no ihan ensin on pakko heppatyttönä hehkuttaa, että laukkasin elämäni ensimmäisen kerran ehkä parhaissa mahdollisissa maisemissa. Pysyin jopa kyydissä. :) Ja sitten muista kyydeistä. Ilmeisesti sunnuntai on hyvä päivä liftata, sillä pääsin Þingeyristä Reykjavikiin kahdella kyydillä, alle seitsemässä tunnissa. Sinne pääsyyn tarvittiin kuusi kyytiä ja 11 tuntia, mikä sekin oli tosi vähän. Kyydeistä ensimmäisen sain kahdelta USA:laiselta ympäriajelijalta. Kertoilin heille vähän sekä Suomesta että Islannista, ja kuulin heiltä paljon Uudesta-Seelannista ja USA:n ase- ja alkoholipolitiikoista. On taas todettava, että en ole ”tyhmiä jenkkejä” vielä tavannut, toisaalta olen tavannut kaikki tapaamani jenkit muualla kuin itse jenkkilässä.

Tältä tyypiltä sain ensilaukkani. Nimen jo unohdin... 

Dynjandi. Kuvassa ei ole kumpikaan matkaseurastani.

Toinen kuskini oli puolestaan noin 45-vuotias islantilainen, jonka kyydissä pääsin melkein kotiovelle saakka. Hän oli lähtenyt aamulla Reykjavikista viemään tytärtään äidilleen pohjoisen pääkaupunkiin Ísafjörðuriin, ja oli nyt siis paluumatkalla etelän pääkaupunkiin. Hän ei ollut ihan varma menninkäisten olemassaolosta, mutta kummituksia oli kuulemma nähnyt. Minä olin varma, etten ollut nähnyt kumpiakaan, mutta kaveri epäili minun nähneen Skugga-baldurin, naalin ja kissan risteytyksen, johon ei kuulemma kannattaisikaan törmätä. Olen kyllä melko varma, että se näin naalin, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Noh, tiistaina itsenäisyyspäivän aattona vietettiin entisen kämppikseni polttareita. Koska Colin (pure jenkki) on lähestulkoon sokea, porukka ei lähtenyt hassuissa asuissa kaupungille hulluttelemaan tai puuduttamaan polttarisankarin kieltä hammaslääkärin penkissä (kuten täällä kuulemma on joskus tehty). Sen sijaan Colinin sulhasen perhe oli järjestänyt meille tilaisuuden maistella paikallisten pienpanimoiden tuotoksia. Entisenä kaljanvihaajana tuli opittua melkoisen paljon erilaisista olutlaaduista ja niiden historioista, mutta enpä osaa niistä enää enempää kertoa. Hyvin olut kuitenkin maistui sekä polttarisankarille että muille! Maistelun jälkeen olikin hyvä jatkaa ravintolaan (ensimmäinen kertani täällä oikeassa ravintolassa!), jossa päätöksenteko oli kerrankin helppoa. Listalta kun ei löytynyt kuin yksi ruokalaji, joka sopi kasvissyöjälle. Kalansyöjille oli vaikka mitä tarjolla, mutta kranttuilin niissäkin… Ruokaileminen islantilaisten kanssa on muuten hyvä tapa tutustua heihin ja kuulla kieltä. Monesti nimittäin unohtivat, että pöydässä on myös ei-islantilaisia (Colin ja minä vain), mutta eihän se haitannut, kun kieltä tänne tulin oppimaankin. Pienissä kaljapäissä sitä kummasti toisinaan myös rohkaistuu puhumaankin, ymmärryksen taso ainakin paranee huomattavasti.

Iltahan jatkui tietysti reilusti aamun puolelle, ja seuraava päivä alkoi sen takia aika paljon aiottua myöhemmin… Siitäkin huolimatta ehdittiin pyörähtää vähän keskustassakin katsastamassa, että miten itsenäisyyspäivä viettyy täällä. Ilmeisesti juhlallisuuksiin kuuluu fjallkonan eli vuorinaisen lausuma runo ja paljon ilmaisia konsertteja suosituiltakin muusikoilta. Lapsillekin oli tekemistä yllin kyllin. Itsenäisyyspäivää vietettiin täällä paljon iloisemmissa tunnelmissa kuin Suomessa, sillä sotia ei tarvitse muistella. Ainoat sodat lähihistoriasta kun taitavat olla kolme turskasotaa 1950- ja 1970-luvuilla, jolloin muun muassa ovelasti leikeltiin vastapuolen eli Iso-Britannian kalastusverkkoja. No saipahan pieni maa ison alueen kalastella…

Lippuja näkyi täälläkin.

Juhannuksen vietto meni omalla kohdalla tosiaan pienessä kurkkukivussa… Lauantai-iltana ei kyllä malttanut pysyä sisällä, joten käytiin katsomassa, miten aurinko painui mäkien taa ennen kuin itse painuttiin yksille. Testattiin samalla trooppiseksi luokiteltu Bar Ananas. Heti ovella törmättiinkin tuttuihin, sillä samassa paikassa juhannusta vietteli myös Andy McCoy. Ei jääty turisemaan, mutta huomattiin kyllä, että seurassaan liikkui myös Jussi69. Paikallisista päivälehdistä luin, että myös Bam Margera oli saapunut maahan toista kertaa järjestettävälle Secret Solstice –festareille, joilla Bam oli tosin saanut turpaansa parilta islantilaiselta räppäriltä ilmeisesti uhiteltuaan ensin jostain turhanpäiväisestä festareiden järjestäjälle. Viimeistään tämän jälkeen Margera oli päätynyt suomalaisten seuraan, ainakin Ilta-Sanomien ja Instagramin perusteella. Oon siis melkein juonu kaikkien kolmen seurassa kaljaa. Oikeasti istuivat lasin toisella puolella ja me kyylättiin, että kuka siellä oksentaa pöydän alle.

Tässä ei ole kukaan tekstissä mainituista herroista, vaan kämppikseni, joka opetti minut kiipeämään seinillä.

Tuollaisen viikon jälkeen olikin ihan hyvä aloittaa uusi viikko vähän rauhallisemmin lukemalla puistossa ja käymällä yksin elokuvissa. Ilta olisi täydellisen tyyni vaikkapa yölliselle kävelylenkille, mutta taitaa tuo pirun kurkku ja väsymys pitää vielä sisätiloissa. Tulee kauniita päiviä ja öitä vielä myöhemminkin. :)

Back to the Bottom of Nowhere

Palailin Länsivuonoille yli vuoden tauon jälkeen. Maisema on edelleen kaunis ja ilma kylmä, vaikka auringossa tuleekin kuuma. Olen melkein siellä, mistä kaikki alkoi kohta kaksi vuotta sitten.

Liftattiin Astan kanssa yhdessä päivässä perille saakka, Reykjavíkista Þingeyriin. Matkalla tavattiin kuusi omalla tavallaan hauskaa islantilaista. Ensimmäinen rakasti kahvia. Toinen antoi rekan nupissa kyydin kilometrin verran. Kolmannen kyydillä päästiin Borgarnesiin ja puhuttiin hevosista. Neljäs oli poliitikko paikallisissa perussuomalaisissa, jotka eivät ole olleet valtiopäivillä vuoden 2009 jälkeen, ilmeisesti. Tarjosi meille kuitenkin kahvia ja hiukopalaa kesämökillään. Viides oli puoliksi Norjassa asuva entinen klarinetisti, joka pyöräili aikoinaan päivässä 2x37 kilometriä ja teki pihasuunnitelmia. Viides olikin vanha tuttu, Núpurin hotellin toinen omistaja Gummi. Viimeinen kyyti puhui sujuvaa tanskaa, poltti autossa, muttei avannut ikkunoita, ja vei meidät ihan perille saakka Simbahöllin kahvilan edustalle. Nyt olen täällä sitten ihmetellyt, miten pyöritetään kahvilaa ja hevostilaa vapaaehtoisten voimin. Simbahöllin kahvilan omistajat ovat belgialainen mies ja tanskalainen nainen, joiden nelivuotias lapsi puhuu sujuvasti islantia, tanskaa, flaamia, englantia ja ymmärtää ruotsia ja norjaa. Koska en ole virallisesti vapaaehtoinen, olen lähinnä hengaillut ja ollut poissa tieltä, käynyt ratsastamassa ja auttanut hevosaitauksen korjaamisessa, ripustanut pyykkiä ja kantanut astioita tiskiin. Vapaaehtoisia tuntuu täällä päin riittävän enemmän kuin perheen tarpeisiin.

 

"There is always ice on the other side."
Ihmekös tuo, jos toisella puolen on Länsivuonojen ainoa jäätikkö, Drangajökull.

"Sakna Ísafjarðar og þín..."

Ei ihan, mutta melkein kielikurssilla!
Vuonon toisella puolella matkakohteemme Þingeyri.

Orpo karitsa ja vuoden vanha koiranpentu.

Näkymä rannalta vuonon pohjukkaan.
Sama maisema näkyy makuuboksista, vessasta ja suihkusta.

Lista asioista

Asioita, joita kaipasin:

©Julie

Taide kaikkialla.

Kansainvälisyys.

Ihmisten avoimuus.

Kaikki tuntee kaikki.

Kaikkialta näkyvät vuoret.

Auringonlaskut.

Tuuli.

Lyhyet välimatkat.

Uiminen ja hot poteissa istuminen.

Skyr.

Katujen kissat.

Kahvilat.

Ilmainen santsikuppi.

Islannin kieli, erityisesti tuopillisen jälkeen.

Baarien ilmainen sisäänpääsy ja narikattomuus.

Asioita, joita en kaivannut:

Lähes olematon kierrättäminen.

Julkinen niistämättömyys.

Kaikki tuntee kaikki.

Turistien paljous.

Kallis ruoka.

Kallis kalja.

Kallis viini.

Tuuli.

Oon täällä taas eli tunnelmia kuusta

Palasin kotiin. Tien varressa kuuluu olla laavakenttää ja horisontissa lumella päällystettyjä vuoria.

Kaikki näyttää samalta. Paitsi yksi talo Reykjahlíðilla on muuttunut harmaasta keltaiseksi. Ja Snorrabrautille vedetään uutta asfalttia.

Ihan kuin en olisi koskaan lähtenytkään. Nyt Suomi-vuosi tuntuu unelta. Kirjoitinko muka jonkun kandin?

Siivoaako täällä kukaan muu kuin minä?! Eli ensimmäisenä aamuna raivasin vanhaan tapaani vähän keittiötä ja vessaa. Uuden kämppiksen kanssa jatkettiin vielä myöhemmin perusteellisella jääkaapin siivoamisella. 

Villapaita on juuri oikea vaate sekä sisällä että ulkona.

Ymmärrän edelleen, mitä ympärilläni puhutaan. Vielä kun saisi suunsa auki…

Törmäilen vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa jälleennäkemisen riemu on suuri. Ja uudetkin tutut tuntuu jo vanhoilta, koska tänne ei vissiin päädy kuin hyviä tyyppejä.

Skyr on halpaa. Maustamaton skyr +  hunaja + mysli + hedelmä = maailman paras aamupala, nautitaan kahvin ja satunnaisen keittiössä lojuvan kirjan kera.

Juon taas kahvia enemmän kuin tarvitsisin, mutta myös teetä enemmän kuin Suomessa yleensä. Hieno tasapaino siis. Erityisesti kuluu Green Chaita ja Barry’sia, koska talossa asuu jälleen irlantilainen ja Barry’s on ainoa oikea tee.

Ikkunoissa ja seinissä on edelleen lappuja, joita joku meistä jätti yli vuosi sitten.

Isn't it iironic that this note is still here but Iiro isn't?

Varo jyrkkiä rappuja!

Tietämättäni olin kaivannut suihkun hajua, jota en kyllä edes huomaa.

Rannikoilla tuulee. Kovaa. Eikä tarvitse olla ihan meren ääressäkään.

Perlanin metsäpolkujen reitit muistaa ulkoa. Maisema mäeltä salpaa hengen, edelleen.

Reykjanesin niemimaalla haisee. Siellä on myös tosi jänniä, punaisia luolia, tai oikeastaan tunneleita, joita laavavirta on tehnyt kulkiessaan. En tiennyt, että kivikin voi sulaa ja muodostaa kattoon tippukivimäisiä muotoja.

Uima-altaalla voisi viettää tuntikausia. Tosin hot potissa on minulle vähän liian kuuma. Edelleen.

Auringonlaskuihin ei kyllästy. Edelleenkään.

Grótta. ©Julie

Niin ja olihan se mun veljenikin nyt Islannissa, tosin ilman minua, koska itse kävin kolkuttelemassa uuden koulun ovia. Velipoika ja tyttöystävänsä kiertelivät siis keskenään saaren ympäri ja kävivät paikoissa, joissa en ollut itsekään vielä käynyt. Meillä oli lopulta vain yksi kokonainen päivä yhdessä reissaamiseen, joten se käytettiin Reykjanesin niemimaalla rikin haisteluun ja luolan metsästykseen. Olen iloinen, että Islanti hurmasi heidätkin, vaikka haju ei ollutkaan miellyttävä.