Viikon päästä olen jo siellä...

Niin että missä? No jossain päin Islantia! Varmaan Reykjavikissä olen ainakin käynyt ja ehkä nähnyt tulevan asuntoni ihan oikeasti. Saatan olla jo jättänyt sinne matkalaukullisen tavaraa ja ottanut suunnan jonnekin muualle.

Senpä kunniaksi ajattelin kertoa, mitä olen tänään Islannin eteen tehnyt. Öh. Noh, paljon olen tehnyt. Eli olen oppinut, että sanajärjestys on aikalailla sama kuin ruotsissa taikka tanskassa taikka norjassa. Ja että islanninkielessä on heikkoja ja vahvoja substantiiveja. Taipuvat sitten vähän eri tavoin. Adjektiivikin tuntuu olevan latinalaiseen tapaan pääsanansa kanssa samassa suvussa, luvussa ja sijassa. Sijamuotoja on nimittäin huimat neljä suomen neljääntoista verrattuna, mutta sukuja on puolestaan kolme suomen nollaan vaiko yhteen vaiko mihinköhän lie verrattuna. Noh, tämmöselle aika montaa kieltä opiskelleelle kielikonkarille (heh heh, niin varmaan, mitään osaa sujuvasti..) ei tuottane ongelmia oppia taivuttelemaan sanoja oikein. Aika monta tuntia kyllä tänään istuin koneen ääressä icelandiconline.isin sanajärjestystehtäviä tehdessäni. Niin että teoriassa mennee, mutta katotaan sitten käytännössä uudemman kerran. Vaikka sitten viikon päästä.

Lisäksi olen täytellyt apurahahakemusta. Tuntuu aika viralliselta ja pelottavaltakin kertoilla vieraille ihmisille, että niin notta tuota rahhaa tarttis, ku ei tuota itellä ole vaikka olis kyllä jos oesin tehnynnä töetä mutta tuota niin en tehny ku selekä olj vähä kippeenä tuossa männä kevväänä elikkä välilevy tahto vähä reppeellä eekä sitte voenu kumarrella ja siivooja ei kumartelematta tee mittään ja tuota että antasittako rahhoo kööhälle, ku siellä vaatiivat, että rahhaa oes..? Ihme vaatimuksia tuommoset, että joka kuukausi vähän yli 1000 euroa pitäisi saada... Katsotaan, miten köyhän käy.

Niin. Oikeastaan tämän kirjoituksen pointtina oli vain kehuskella sillä, että viikon päästä olen jo Islannissa. Huomenna olen jo vähintäänkin Rovaniemellä, ehkä jopa mummon luona Pellon puolessa! Tarkoitus oli, että ei mummo-90-veen luona tarttis islantia enää oppia, mutta taisi mennä tämä suunnitelma mönkään.. Ainakin, jos ei huomenna junassa ole toimivaa nettiyhteyttä.. Mutta jos pitää tehdä tehtäviä mummolassa, niin pitää tehdä. Lisäksi saan varmastikin taas muistutella mieleen naapurikansan kieltä, kun ruotsinkielisiä sukulaisia mummon tykö pamahtaa torstaina. Tänään sinne on kai jo mennyt Belgiassa asuvat suomalaiset ranskaksi koulua ja töitä käyvät sukulaiset. Kylläpä on kansainvälistä sukua tämä. Ei ole kielistä puutetta. Ihan kielineroina tässä mennään. Tirsk. Vuan jos savvoo huastelloo hilijoo ja kovvoo, niin luulishan tuota mualimalla pärjeevän?

Viisainta olisi nyt vain painaa pää tyynyyn ja nauttia hiljaisuudesta ja koiran tuhinasta.