Sarja aurinkoisia päiviä

Islannissa sataa ja tuulee. Se on fakta. Olen siis tainnut joutua johonkin ihmeelliseen satumaahan, sillä enemmän muistan viime ajoilta aurinkoisia kuin pilvisiä päiviä. Sen kunniaksi kaikkea, mitä oon tehnyt opiskelujen sijaan. Koskaan ei voi nimittäin tietää, että onko tässä jo se viimeinen aurinkoinen päivä.

Kiipesin Esjalle. Sieltä näkee kauas. Bussilla pääsee 350 kruunun eli 2,13 euron hinnalla suoraan vuoren juurelle, mistä huipulle kapuaminen kestää noin 1,5 tuntia.

Esjan huippu häämöttää 914 metrissä, mutta parisataa metriä alempana on Kivi. Vasta tästä alkaa helpohko vaikea osuus.

Suoraan edessä: Reykjavík.

Tuolla jossain on Þingvellirit ja Geysirit ja ensimmäiset liftauspaikat.

Kävin Perlanilla. Se sijaitsee Reykjavikin ilmeisesti korkeimmalla nyppylällä Öskjuhlíðilla. Maisemana koko kaupunki ja vähän enemmänkin.

Perlanin eli helmen alla on Reykjavíkin kuuma vesi. Sisällä on myös keinotekoinen ja siksi sisäsiisti Geysir.

Reykjavíkin keskusta. Vasemmalla häämöttävä Hallgrímskirkjan torni on yksi Islannin korkeimmista rakennelmista, 74,5 metriä. Aika massiiviseltahan se näyttää muuten melko matalassa kaupungissa.

Islannin yliopiston kampus sisämaan lentokentän takana.

Reykjavíkin yliopiston kampus ja Reykjavíkia liehytteleviä muita kaupungin tapaisia. Vaikka Islannissa ei olekaan kuin yksi kaupunki.

Bongaa puna-valkoinen katto. Sen takana asun minä. 

Kävelin kaupungilla, kävin Kolaportiðin kirpparilla kämppiksen kanssa villapaitojen metsästyksessä ja ihmettelin jäätynyttä Tjörniä ja jatkuvalla syötöllä laskeutuvia sisämaan lentoja.

Siinä ne linnut nököttää ohuella jäällä..

Melko keskellä kuvaa, sillan takana on Reykjavíkin kaupungintalo. Lammen nimi on siis Tjörnin, Se lampi.

Istuin sisällä, join teetä, juttelin kämppisten kanssa, kudoin lapasista kynsikkäät ja kuuntelin kämppiksen kitaransoittoa.

Siitä piti tulla lapanen... Vielä on kehiteltävää..

Mutta että ei ihan liian kauniin syksyiseksi ja aurinkoiseksi menisi elämä, niin pitänee kertoa, että tuli täällä luntakin! Eilen aamulla heräsin seitsemältä herätyskelloon ja mietin, että nyt on jännä aamuhämärä, ihan ku olis talvi. Avasin verhot ja siellähän se oli, ensilumi. Pirskuta! Myönnän, ensimmäinen ajatus oli, että ei olis tänä aikaisena aamuna tarvinnu, mutta heti toisena mietin, että onhan tuo ihan kaunista. :)

Koulumatkalla saksalainen kämmpikseni Christine intoili lumesta niin, että innostuin itsekin. Tehtiin siis pikaisesti pienet lumiukot ja -linnut. Hassua, että toiselle tuollainen pieni määrä lunta on enemmän kuin yleensä.

Lumi suli kuitenkin iltaan mennessä eikä siitä tänään ole jäljellä kuin pienet rippeet. Ehti se kuitenkin yllättää autoilijat. Illalla suunniteltiin mahdollista viikonlopun reissua, kunnes tuli kaverilta hälytys, että taivaalla on kirkkaat revontulet. Meidän kämpässä sattuu olemaan parvekkeita sopivasti joka suuntaan, joten pakkauduttiin niistä yhdelle ja ihasteltiin kuorossa taivaan vihreitä lieskoja. Kameraa ei siinä vaiheessa jaksanut alakerrasta noutaa, sillä taivas pilvistyi nopeasti, mutta oltiin joka tapauksessa tuuripellejä ja nähtiin hetki upeutta, jota edes kaupungin valosaaste ei häirinnyt. :)

Monettakohan kertaa totean, että on aika onnea olla Islannissa?