Erilainen joulu

Ajattelin ennen joulua, että voisin kirjotella islantilaisista jouluperinteistä, mutta kaiken leipomisen, siivoamisen ja muun urakan keskellä en ehtinyt. Mutta onneksi joulu ei Islannissa lopu heti tapaninpäivänä vaan jatkuu loppiaiseen saakka! Hirveästi en voi väittää islantilaisia jouluperinteitä täällä nähneeni, sillä alkuasukkaat piiloutuivat omiin koloihinsa. Kaikki tietoni perustuvat siis Wikipediaan ja aiemmin islantilaisilta kuultuihin juttuihin.

Islannissa joulun vietto alkoi tavallaan jo 12. joulukuuta ensimmäisen joulupukin saapumisella. Täällä ei nimittäin ole vain yhtä, ainoata ja oikeaa Korvatunturin joulupukkia vaan sen sijaan Islannin lapsille ja aikuisille kerrotaan 13 jouluveikosta, jotka asustelevat lähimmällä vuorella, Reykajvíkin tapauksessa Esjalla. Kuulema Islanti yrittää Suomen temppua ja houkuttelee turisteja pohjoiseen Myvatnin alueelle Dimmuborgirin laavametsään. Väittävät siis tätä nykyä, että siellä jouluveikot asustelevat. Jouluveikot on muutenkin päivitetty nykyaikaisiksi Coca Cola -versioiksi entiseen verrattuna. Perinteisesti on kerrottu, että veikot saapuvat yksitellen 13 päivää ennen joulua ja yrittävät pilata joulun tekemällä milloin mitäkin kiusaa. Nykyään eivät enää tee niin paljon kiusaa ja tuovatpa vielä mukanaan lahjoja lasten kenkiin. Joka päivä. Mutta jos ei ole ollut kiltisti, saattaa saada raa'an perunan. Joulupäivästä lähtien jouluveikot palaavat takaisin vuorille, jälleen yksitellen ja samassa järjestyksessä kuin saapuessa.

Stekkjarstaur eli saapuu pukeista ensimmäisenä 12.12. ja lähtee 25.12. Saapuessaan pukki kiusaa lampaita sen minkä kerkiää ja vie niiltä maidon.

Giljagaur eli kaivosta töllistelijä saapuu 13.12. piileskelemään kaivoihin. Tämä veikko vahtaa lehmiä ja yrittää päästä käsiksi niiden maitoon. Lehmät ovat turvassa jälleen 26.12. lähtien.

Stúfur saapuu 14.12. ja on nimensä mukaisesti pukeista piskuisin. Tää tyyppi on kiinnostunut paistinpannuista ja erityisesti kaikista kiinnipalaneista tähteistä. Pannut saa putsata omin avuin tapanin jälkeisenä päivänä.

Þvörusleikir eli lusikan nuolija tykkää nuoleskella. Mutta koska se tykkää nuoleskella erityisesti puisia lusikoita, ei ravintoa ole aina tarpeeksi saatavilla. Siksipä tämä jouluveikko on aika laiheliini.

Pottaskefill on vähän niinkuin Stúfur, mutta isompi ja erikoistunut kattiloihin. Kattiloita kannattaa vahtia 16.-29.12.

Askasleikir tulee 17.12. sängyn alle odottelemaan, että nukkuja laittaisi sängyn alle säilöön askurin eli kannellisen yöastian. Ei siis yöastiaa vaan vararavintoa sisältävän astian. Yöastian sisällöstä ei tarvitse huolehtia enää 30.12. jälkeen.

Hurdaskellir eli ovien paiskoja on veikoista ensimmäinen, joka ei ole erikoistunut ruokaan tai varasteluun. Se tulee vain paukuttelemaan ovia. Yöunet ovat vaarassa 18.12.-31.12. välisenä aikana.

Skyrgámur ahmii nimensä mukaisesti islantilaisten rahkan vastiketta eli skyriä niin että napa ruskaa. Tyyppi on varmaan hyvässä kunnossa, kun ahmii pelkkää protskua 19.12.-1.1.

Bjúgnakrækir piileskeli ennen vanhaan katon rajassa olevilla orsilla ja popsi siellä roikkuvia makkaroita.

Gluggagægir on näistä tyypeistä ehkä karmivin. Veikko saapuu 21.12. vain tirkistelemään ikkunoista, aivan kuten Korvatunturin joulupukin tontutkin joulun alla tekevät. Mutta lapsien tarkkailemisen sijaan tämä veikko etsii arvotavaroita varastettavaksi.

Gáttaþefurilla on iso nenä. Nenällään se haistelee ovien raoista ja yrittää jäljittää islantilaisten joululeivän, laufabrauðin, jota ilmeisesti leivotaan 22.12. Leivän etsintä jatkuu tammikuun neljänteen päivään saakka.

Ketkrókur eli lihakoukku haluaa viedä koukkunsa avulla joululihan, joka savustuu katon rajassa vielä aatonaattona. Jos Ketkrókur onnistuu tehtävässään, ei ihmisillä ole lihaa joulupöytään ja sekös vasta ikävää onkin.

Kertasníkir saapuu aattona. Se on jouluveikoista kaikkein ikävin ja yrittää viedä joulun ajan kaikkein tärkeimmät esineet eli kynttilät, joilla saadaan edes vähän valoa pimeyteen. Tyyppi palaa vuorille viimeisenä eli vasta 6. tammikuuta, jolloin islantilaiset lopettavat joulun vieton suuriin kokkoihin ja paukuttelevat viimeisetkin ilotulitteensa.

Jouluveikkojen lisäksi lapsia pelotellaan myös näiden tyyppien äidillä Grýlalla ja tämän puolisolla Leppalúðilla. Grýla on siitä epämiellyttävä emäntä, että hän tykkää popsia lapsia ja välillä peikkojakin. Tarina kertoo, että Grýla söi suihinsa edellisen miehensä, jouluveikkojen isän. Grýlan pataan päätyy varmasti, jos ei ole ollut joulun alla tarpeeksi kilttinä. Kaikki tämäkään ei islantilaisille vielä riitä lapsien pelottelemiseen joulun alla. Pehmeät paketit eivät yleisesti ole niitä lempparilahjoja, mutta täällä niihin on parempi olla tyytyväinen. Jos ei nimittäin ole mitään uutta päällepantavaa joulupäivänä, joutuu Grýlan lemmikkikissan ruuaksi. Meidän talouden kaikkien asukkaiden kohtalona taitaa olla tulla syödyksi, sillä kukaan ei saanut mitään lahjoja....

Näin joulun aikaan ja vuoden vaihtuessa on henkimaailma Islannissa muutenkin kovin aktiivinen. Haltijoiden ja menninkäisten kerrotaan olevan liikkeellä erityisesti vuoden vaihtuessa uudeksi. Sanotaan, että jos uuden vuoden yönä odottaa teiden risteyksessä, voi nähdä menninkäisiä muuttomatkalla. Suutaan ei kuitenkaan saa avata, eikä menninkäisiltä muutenkaan saa ottaa vastaan mitään, mitä he tarjoavat, oli se sitten aineellista tai aineetonta ihanuutta. Mutta jos pystyy olemaan vaiti ja odottaa kärsivällisesti, että kaikki menninkäiset ja piileskelevät kansat ovat kulkeneet ohi, saa pitää kaiken, minkä he jälkeensä jättävät.

Kunnioitus menninkäisiä ja piilotettuja kansoja kohtaan on täällä niin vahvaa, että heidän kunniakseen poltellaan kokkoja ja tanssitaan tammikuun kuudentena päivänä, jolloin menninkäisillä on myös omia bileitä uusissa asumuksissaan. Jos tiedetään, että omassa talossa asuu menninkäisiä, on heidän kunniakseen tapana polttaa kynttilöitä. Länsivuonojen kielikurssilla kuulin myös kerrottavan, että talojen sisällä saattaa olla isoja kiviä, joita ei menninkäisten vihan pelossa ole tohdittu raivata perustusten tieltä. Vuokrasopimuksessakin saattaa olla maininta, että näillä kivillä kuuluu polttaa kynttilöitä uutena vuotena ja juhannuksena kiven asukkaiden kunniaksi.

Meidän vuokrasopimukseen ei kuulu muistaa menninkäisiä uutena vuotena eikä meillä eletty jouluveikkojen pelossa joulun alla. Sen sijaan laiteltiin joulua saksalaisten ja suomalaisten perinteiden mukaisesti ja syötiin lanttulaatikkoa ja pikkuleipiä ja juotiin glühweinia taikka glögiä, miten sen nyt haluaa käsittää. Oli siis hyvä joulu, vaikka piparkakkutalo romahtikin heti ensimmäisenä yönään, kun arkkitehti ei muistanut kiireissään ottaa kaikkea huomioon, krhm... Mutta hetken se oli kaunis! :)

Ah, ja lahjoista vielä! Sainhan toki lahjan ja vieläpä varmasti parhaan ikinä! Nimittäin sanoja suusta, joka on ollut minun kuulleni vaiti syyskuusta lähtien! Riemu oli rajaton!

Piparkakkutalo virheineen vielä ennen romahtamista. Mums!