Päivärytmi on olemassa

Toinen viikko on pian ohi. Enää viikko jäljellä. Mihin tämä kaikki aika katoaa?

Ilmeisesti aikaa kuluu heräämiseen, aamupalaan, kolmen tunnin oppituntiin kahdella kahvitauolla varustettuna, lounaaseen. Sitten on joko valinnaisia tai vapaa-aikaa. Valinnaisilla opitaan valinnaisia asioita. Olen oppinut muun muassa, että radio on islanniksi ulosheittäjä ja että meren rannalla voi kummitus kiskaista mukaansa. Ja että minun nimeni voisi kääntää islannista ja saksasta suomeen esimerkiksi Otsa Pienempi Matilda Ei-Sydämenä. Viimeistä kohtaa en tosin oppinut opettajien vaan saksalaisen huonekaverini ansiosta. (Saksalaisia muuten riittää. Ihan vaan saksan kielen oppimisen (tai ainakin kuullunymmärtämisen..) kannalta oli aika hyvä päätös lähteä Islantiin. Katsotaan, olenko lopulta oppinut saksaa islannin sijasta.)Vapaa-ajalla yleensä ollaan vaan ja hengaillaan. Tai oikeastaan meidän ryhmäläiset tekee läksyjä. Ja hengailee. Juo paljon teetä ja kahvia. Tai käydään kävelemässä lähimaastossa. Eilen käytiin autioituneessa talossa. Siinä ei asunut lampaita. Kaikki oli jätetty paikoilleen. Iltaisin jatketaan hengailua tai läksyjen tekoa. Yleensä nauretaan liikaa ja nukkua haluavat valvovat. Nauramisen sijasta pitäisi kaikkien nukkua. Kahvi ei kohta enää auta tähän väsymykseen. Siksipä eilen päätettiin olla puhumatta toisillemme ylimääräisiä yhdentoista jälkeen. Silti jakelin hierontoja. Hämmentävänä kulttuurierona muuten mainittakoon, että Suomessa toivotetaan harvoin hyvää ruokahalua. Sen sijaan täällä käytävillä tai missä tahansa syöjille satunnaiset ohikulkijat eli kurssikaverit toivottelevat koko ajan hyvää ruokahalua. Outoa, sanon minä. Todettiin muiden suomalaisten kanssa, että on sanojen tuhlausta tuommonen ruokahalujen toivottelu, osataan sitä syödä ilman ylimääräisiä kohteliaisuuksiakin. Ollaan varmaan hirveän epäkohteliaita näiden kaikkien muiden mielestä. Oikeasti vain nauravat meille, kun kaikki tuollaiset tärkeät ilmaisut suomenkielestä puuttuvat.

Joinain iltoina katsotaan islantilaisia elokuvia. Tähän mennessä on nähty Reykjavíkin yöelämän suosituksi tehnyt 101 Reykjavík, uskomatonta sähellystä sisältävä Sódóma Reykjavík, suomalaisia elokuvia muistuttava, täällä länsivuonoilla kuvattu Á annan veg, surullinen lyhäri vanhasta pariskunnasta, joka kenties eli vierailemassamme autiotalossa (ainakin lyhäri kuvattiin siinä, nimeä en muista) sekä myöskin täällä kuvattu Nói Albinoi. Näkemisen arvoisia kaikki. Erityisesti kaikki. Yleensä porukka nauraa, kun tunnistaa islantilaisten paljon käyttämän ilmaisun jæja, jonka voisi tilanteesta riippuen kääntää aijaa, nii-in, noniin, kas kas, joopa joo, just niin, jaahas, jassoo ja sitä rataa.

Huomenna on lauantai ja aion valloittaa ensimmäistä kertaa vuoren. Tai ensimmäisen vuoren pohjalta ylös kavuten. Noustaan porukalla 998 metrin korkeuteen ja toivotaan näkevämme jotakin. Viime viikolla näkivät vain pilveä. Jalat varmaan huutaa hallelujaa päivän jälkeen, mutta illanvietto Ísafjörðurissa saattaa auttaa. Ainakin viime viikolla kämppikseni lihaskipu unohtui täysin, kun vähän djammattiin porukalla vanhassa koulurakennuksessa. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, krhm. Lihaskipu saattaa yllättää, jos tänä yönä ei saa kunnolla nukuttua. Hotellin omistaja, täällä joskus koulua käynyt Siggi, aikoo kertoa meille iltamyöhällä Númista. Hän oli poika, jonka kokeet menivät huonosti. Tämän seurauksena hän päätti hirttää itsensä vanhaan koulurakennukseen ja jäädä kuljeskelemaan koulun maille. Kuulema entisen elämänsä huoneessa ei mikään toimi ja siksi nykyinen hotelli ei voi ottaa sitä mihinkään käyttöön.

Nyt voisin taas alkaa opiskella. Tällä hetkellä olen yksin kenkien täyttämässä käytävässä, koska päätin skipata valinnaiset kurssit, nukkua hetken ja hyödyntää vähemmän ruuhkaista nettiä. Olen jo ravannut noilla kursseilla niin paljon, että niistä kertyy täydet pisteet kurssitodistusta varten. Sitä paitsi pitää pikku hiljaa suunnata ajatuksia yliopistomaailmaan ja yrittää saada selvää kurssien aikatauluista. Nyt alan edistää opintoja opettelemalla verbien taivutuksia. Ég ætla að læra íslensku og mér finnst það mjög gaman! :)