Ringillä, prologi: Valmisteluja

Islanti on saari. Melko iso sellainen, mutta saari. Lisäksi Islanti on valtio. Valtioissa on usein teitä. Islannissakin on, mutta ei rautaisia. Saarimaisen olemuksensa takia Islannissa on muiden muassa tie, josta haarautuu monia pienempiä teitä. Tämä tie on tie numero 1, niin kutsuttu Sormustie eli Ring Road. Tämä tie on erityisen suosittu matkailijoiden keskuudessa, sillä sitä seuraamalla pääsee saaren ympäri ja siltä poiketessa voi nähdä paikkoja, joita ei isolta tieltä katsoessaan näe.

Ring Road on suosittu myös eräänlaisten loisien keskuudessa, erityisesti kesäisin. Nämä loiset ovat liftareita, noita (usein) nuoria ja vähävaraisia (eli pihejä, koska oli kuitenkin varaa ostee lennot Islantiin) reppumatkailijoita, jotka haluavat säästää kaikessa, missä säästää voi. He eivät pelkää odottaa tien varressa kyytiä keskellä tuulista Pohjois-Islannin maaseutua tai kylmän jäätikköjärven rannalla. Monesti heillä on mukanaan teltta, jossa nukkua ja jonka voi pystyttää jokamiehen oikeuksien mukaisesti lähes minne tahansa. Tällaisiin loiseläjiin liityimme Tiina ja minäkin, tavoitteenamme päästä Islannin ympäri ennen palulentonsa lähtemistä ja kielikurssini alkamista.

Liftausreissuun valmistauduttiin tietenkin mahdollisimman huolellisesti jo Suomessa. Toisin sanoen päätettiin, että lennetään Reykjavíkiin 23.7., liftataan vaan ympäriinsä ja ollaan takaisin Reykjavíkissa viimeistään 4.7.. Tämän tärkeän päätöksen lisäksi mietittiin, että missä nukuttaisiin. Teltassa tietenkin, pihejä kun ollaan (hostellit on mukavuudenhaluisille!). Se piti siis lainata. Kahdelle tytölle riitti hyvin kahden hengen tilava teltta. Vedenpitävä sen kannatti olla, sillä Islannissa säätila muuttuu kuulopuheiden perusteella nopeasti. Hyvä makuupussi piti myös olla, että tarkenee heinäkuun lopun öissä. Lämpötila Islannissa on yleensä kesälläkin 10-15°C, öisin jopa vähän viileämpi, joten lämmintä vaatetta oli hyvä olla mukana. Yöksi kannattaa ottaa mukaan jonkinlainen kerrasto ja pääkopalle lämmikettä. Villasukat jalkopäähän tuovat mukavasti lämpöä. Meillä oli tuuria matkassa, sillä vesi ei meitä kastellut (paitsi meressä ja vesiputouksessa ja kuumassa lähteessä..) eivätkä yötkään olleet kamalan kylmiä teltan kostuttavasta sumusta huolimatta. Lämmintä vaatetta ei kuitenkaan ollut matkassa yhtään liikaa ja muita vuorokauden aikoja ajatellen veden- ja tuulenpitävät ulkoiluvaatteet on ehdoton vaatimus!

Nukkumisen ohella toinen elintärkeä mietinnän aihe oli ruoan valmistamisen pähkäily. Islannissa ei ole mäkkäriä lainkaan eikä hirveästi muitakaan pikaruokaloita Reykjavíkin ulkopuolella, tavallisia ruokakauppojakin oli yllättävän harvassa. Melkein joka kylässä (eli ei kaikissa!) on kuitenkin huoltoasema, josta saa tarpeen tulleen hätäänsä melkein mitä vain, mutta siitä saattaa joutua pulittamaan hieman enemmän. Meidän ratkaisunamme oli trangia, joka valmisti ruoan kaasun avulla. Nopeaa, kätevää ja melko helppo kantaa mukava. Ei tarvitse kuin ostaa kaasu huoltoasemalta, hommata vettä ja monta pakettia pussipastaa ja nuudeleita ja kuivattua kalaa, joka on kuulema Islantilaisten herkkua (Omaa herkkua se ei ollut. Terv. nimim. Kalaloveri? Not!). Joskus saatiin kaupasta mukaamme myös papuja ja skyriä. Lisäksi raivopäistä ja riemukasta liftaamista varten pitää muistaa ottaa mukaan jotain pientä ja nopeaa naposteltavaa, kuten keksejä, pähkinöitä tai suklaata, sillä ruokaa ei aina heti nälän yllättäessä välttämättä pysty valmistamaan. Suklaa ja keksit piristävät muutenkin, jos tulee väsy, mielenjärkytys, suuttumus tai joutuu odottamaan kyytiä Islannin mukanaan vievässä tuulessa ainakin kaksi tuntia.

Jotkut saattavat haluta vilkaista kohdemaan karttaa ennen lähtöä, mutta me ostimme kartan vasta Islannista. Tiina oli juuri viitisen päivää ennen lähtöä palannut Suomeen vuoden Saksassa oleskelun jälkeen ja itse olin nuo viisi päivää Lapissa sukulaisia moikkaamassa. Olin ostanut Mondon matkaoppaan, joka sai toimia kallisarvoisena tietolähteenämme koko liftausreissun ajan. Tiina taisi saada siitä ensimmäisen vilaisun vasta vuorokautta ennen lähtöä, joten suuria suunnitelmia meillä ei ollut. Suunnittelu on toisaalta välillä vähän turhaa! Joskus on hyvä elää päivä kerrallaan ja päättää vain tavoiteltava yöpaikka. (Aina ei sitäkään tarvita, voi vain sanoa kyydin tarjoajalle, että haluaa pois täältä eli sieltä, missä sillä hetkellä sijaitsee.) Liftaamisen aikana tarkisteltiin yleensä edellisenä päivänä, mitä seuraavana päivänä voisi olla mahdollista nähdä, mutta yleensä suunnitelmat muuttuivat kuskin ja sen hetkisten mielihalujen mukaan. Itselleni sopi hyvin sellainen rento meininki, joka ei luonut paineita päästä juuri tietyllä hetkellä tiettyyn paikkaan ja joka antoi tilaa meidän molempien toiveille ja pakkomielteille.

Onnistuneen liftausreissun tiivistetty muistilista:

1. Huolehdi, että saat nukkua. Teltta on hyvä. Tuurilla sen saa joka aamu kuivaksi joko auringonpaisteessa tai tuulen tuiverruksessa.
2. Huolehdi, että saat ruokaa. Trangialla sitä saa valmistettua.
3. Hommaa kelvollinen tiekartta. Joskus kuskin GPS ei näytä olemassa olevia teitä, vaan väittää auton olevan pusikossa/metsässä/ojassa/ulkona tieltä eli off road.
4. Ota tarpeeksi vaatetta. Säätila Islannissa muuttuu koko ajan, joten kerroksia ja säänpitävyyttä tulee suosia. Ex tempore -villapaita shoppailu on voi koitua onneksi.
5. Älä ota paineita. Joskus suunnittelemattomuus heittää paikkoihin, joiden olemassaolosta saa hajun vasta paikan päällä.
6. Muista suklaa. Se auttaa ärsytykseen, mutta tekee kivoista hetkistä entistä kivempia!
7. Ei saa lannistua. Joskus kyytiä joutuu odottamaan pitkään. Joskus ei pääse, minne haluaa, mutta näkee kuitenkin jotain. Joskus kannattaa jahdata unelmia epätoivoisesti. Onnistuneen liftausreissun taitaa kuitenkin taata parhaiten positiivinen asenne myötä- ja vastatuulessa. :)

   

   Tiinan liftaustyyli: peukalo pystyssä, käsi tietä kohti ojennettuna ja katse suunnattuna kohti saapuvaa autoa. Kyytejä tuli.