Kuinkas tänne päädyinkään?

Ihan vain koska islantilainen flunssa iski viimein minuunkin ja vaihtoonhaut on Suomessa ajankohtaisia juttuja, niin päätin vanhoja muistellakseni kirjotella ylös pienen tuistilistan, että mitä sitä pitikään tehdä ennen toiseen (Pohjois)maahan muuttoa. Kyseessähän omalla kohdallani on Nordplus-vaihto, joka on Pohjoismaiden ja Baltian välinen ohjelma. Siinä ei kai ole suurempia eroja esimerkiksi Erasmus-ohjelmaan verrattuna, mutta kätevä pohjoismaalaiselle. Apuraha on huhujen mukaan hieman suurempi, mutta niin on yleensä hintatasokin.

1. Päätä vaihtokohde ja -ohjelma. Paljon voi nähdä Euroopassa, useita maita jopa, Aasiassa pääsee varmasti erilaiseen kulttuuriin, mutta ei pidä unohtaa, että Pohjolassakin on hirveästi nähtävää. Itse mietin ensin Amsterdamia, mutta helpompaa oli tulla Islantiin. Olen tyytyväinen.
2. Yhteys Nordplus-koordinaattoriin. Ensin hain lupaa vaihtoon oman yliopiston puolesta. Helppoa, täytin yhden paperin, jossa kysyttiin jo pankkitiedot ja kohdemaa. Myöhemmin vein vielä koordinaattorille tulosteen opintorekisteristä. Yleensä yliopistolla tai vaihto-ohjelmalla on kiintiö vaihtoon lähetettävien määrästä, mutta onnekkaasti kielen ja kirjallisuuden opiskelijoille suunnattuun Nordliks-vaihtoon ei ollut tänä vuonna tunkua.
3. Haku kohdemaan yliopistoon. Islannin yliopistoon piti kirjoitella oma pieni motivaatiokirje, johon jo alustavasti suunniteltiin käytäviä kursseja. Täytettiin netissä ja tulosteltiin kotiyliopiston leimoja varten.
4. Odottelu. Tieto Nordplus-vaihtoon pääsemisestä tuli vasta melko myöhään eli kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Johtuu varmaan siitä, että ainakin Islantiin haku umpeutui vasta vappuna. (Lennot kohdemaahan voi jo silti ostella, ihan vaan matkailun ilosta. ;) )
5. Ota vaihtopaikka vastaan. Vaati hyväksymiskirjeen tulostamisen, allekirjoittamisen ja postittamisen takaisin yliopistolle. Islannin yliopistosta ei koskaan saapunut fyysistä hyväksymiskirjettä, vaan suurin osa asioista hoidettiin netissä ja sähköpostin välityksellä. Vaikeutti asioihin perehtymistä, kun ei ollut paperiversioita selailtavana vaikkapa Saksassa reissatessa.
6. Etsi asunto. Yliopisto lähetti listan tarjolla olevista majoituskohteista. Aika moni majoittuu guest housessa, mutta osa asustaa myös alkuasukkaiden kanssa. Itse asun kuuden muun kansainvälisen opiskelijan kanssa islantilaiselta perheeltä vuokratussa asunnossa, entisessä olohuoneessa. Valitsivat minut varmaan, kun tykkäävät Marimekosta ja Iittalasta.
7. Allekirjoita lappu, jolla annat suotumuksesi ottaa vastaan Nordliks-apuraha 200 €/kk ja matka-avustus 800 €. (Piti olla tilillä elokuun alussa, mutta eipä ole vielä näkynyt.. Kohdallani on joku vika jossakin..)
8. Ilmoita omalle yliopistolle ja Kelalle, että lähdet vaihtoon. Islannin suhteen eivät edes vaatineet vuokrasopimusta asumislisää varten, kun tiesivät, että kallistahan täällä...

Kaikki tuo tehtiin vielä kotimaassa. Länsivuonojen kielikurssin jälkeen takaisin Reykjavíkiin päästyä itselleni tuli äkkilähtö takaisin Suomeen, joten joidenkin asioiden järjestely on ollut nyt jälkikäteen hieman monimutkaista. Minulta jäi siis väliin pakolliset lähtötasotesti Islanti toisena kielenä -ohjelmaan sekä ESN:n vaihto-orientaatio. Olivat kuitenkin hyvin ymmärtäväisiä, kun aika poikkeuksellinen ja voimia vievä tilanne on päällänsä edelleen..

1. Ilmoittaudu yliopistoon. Samalla saa tunnukset yliopiston omaan intraverkkoon ja sähköpostiin sekä kennitalan, jota ilman ei Islannissa saa edes kirjastokorttia. Kennitala on kymmennumeroinen luku, joka vastaa osin Suomen sosiaaliturvatunnusta, mutta on paljon käytetympi ja julkisempi.
2. Hanki opiskelijakortti. Helppo tilata netissä ts. yliopiston intraverkossa. Tarvitsee vain kuvan, josta erottaa naaman. Sekin lähetetään netin kautta. Seuraavana päivänä sen sai noudettua palvelutiskiltä, jossa palvelutiskin nainen vähän naurahti, että eipä taida nimesi Suomessa olla näin hauska.
3. Hanki kirjastokortti. Saa helposti opiskelijakorttia näyttämällä eikä maksa mitään. Ja niin käytössäsi on liikaa kirjallisuutta....
4. Käy ilmoittamassa maahan saapumisestasi. Pohjoismaalaiselle se on helppoa. Tarvitsi vain täyttää lomake osoitetietoja varten ja näyttää passi. Kaikilla muualta Euroopasta tulevilla kämppiksilläni esimerkiksi on pitänyt olla mukana syntymätodistukset, toditus vanhempien varallisuudesta, todistus sairasvakuutuksesta, Erasmus-paperit, passit, hammasharjat. Näitä papereita itsekin kesällä hain ympäriinsä, mutta eipä niitä tarvittu. Onnea on olla Pohjolan asukas!
5. Tilaa ESN-kortti. Sillä saa kivasti alennuksia erinäisistä paikoista kuten kahviloista ja auton vuokrauksesta meillä ja muualla. Voi tilata kätevästi netissä, ESN:n sivuilla. Huhujen mukaan korttia noutaessa saa myös Islantilaisen puhelinoperaattorin liittymän, jolla voi soitella ilmaiseksi muiden NOVA-liittymien välillä ja kuunnella tuuttausmusiikkia. Lähinnä kyllä vain ärsyttää, kun kappale loppuu kesken ja pitää alkaa puhua kaverin kanssa. Valitsisivat tylsemmän biisin. Ensimmäisillä viikoilla olivat ständien takana kortteja jakamassa, mutta nyt pitää korttia metsästää Reykjavíkin yliopistolta ESN:n toimistolta. Eivät ilmoita aukioloaikojaan tai yhteystietojaan, mutta facebook-viestittely auttaa, kun vaatimalla vaatii. "Alkuviikosta" voi ilmeisesti tarkoittaa myös paria tuntia loppuviikosta, luentojen päälläpä tietenkin! Onneksi olen flunssan kourissa ja Reykjavíkin yliopisto melkein naapurissa.

Muitakin hoidettavia asioita täällä kai vielä olisi. Voisi esimerkiksi käydä avaamassa itselleen islantilaisen pankin tilin, jonne laittaa toivottavasti pian saapuvan apurahan. Tämä Islannin mañana-kulttuuri tosin tarttuu itseenikin, eli kattellaan.. :) Nyt voisin kattella vaikka 101 Reykjavíkia, joka pitää tässä viiden viikon sisällä olla luettuna, samoin kuin pari muuta kulttimaineen täällä saavuttanutta kirjaa.

Ps. Toissa päivänä olin ollut täällä kaksi kuukautta.