Islannin ympäri toistamiseen

Sorry, so sorry, not sorry, hups, sorry! (Sorry, inside läppää ilman minkäänlaista kontekstia, heh.) Oon ollu taas niin menossa, että en oo ehtiny koneen äärelle. Ajettiin nimittäin hyvin spontaanisti 2302,1 km Islannin ympäri Länsivuonoilla koukaten, kun huomattiin, että Annalla oli silloin enää kymmenen päivää jäljellä. Alkuperäiset suunnitelmat myös muuttui hyvin yllättäen yhdessä päivässä, kun jotkut kaverit lähtivät ja lähtevät Islannista huomattavasti suunniteltua aiemmin ja toisten kavereiden toiset kaverit eivät tänne saakka edes päässeet eli suunnitellut tripit ja vaellukset peruuntuivat. Päätettiin siis viikko sitten torstaina, että lähdetään perjantaina ja palataan keksiviikkona. Auto ja teltta vuokralle ja menoksi. Listaan nyt asiat, jotka nähtiin ympäriinsä ajellessa:

• Rauðasanðurin punainen hiekkaranta.
  
  
  
• Musta kirkko.

  

  Islannissa on kuulema kaksi mustaa kirkkoa, jotka on ihan suosittuja paikallisissa elokuvissa. Tämä kirkko oli punaisen hiekkarannan vierellä Länsivuonoilla.

  
  
• Valkoinen hiekka kiitoradan päässä.

  

  Absurdin tästä tekee se, että tämä on ainoa Islannissa näkemäni valkoinen hiekkaranta, vaikka musta hiekka sekaan tunkeekin.

• Lunneja Islannin ja Euroopan läntisimmässä pisteessä Látrabjargin lintukallioilla. Samassa paikassa kohdattiin Tommy the Toyotan tyhjä akku.
  
  
  

  

  Kiva on kurkkia alas n. 400 metrin korkeudesta.

• Ajomatka halki jo melkein yöttömän yön ja sumun.
• Tuuli, joka esti telttailun ja lämpimän aterian.
• Teltta pellon laidassa.

Kerran oli myös lämmin aamupuuro. © David

• Akureyrin uimahalli.

• Harmaata harmaampi Dettifoss ja Selfoss sekä hotellin vessa.

  

  Dettifoss talvella. © Anna

• Vesiputous, jonka kohinassa oli hyvä nukkua.

  

  Koetettiin illalla kokkailla, mutta tuuli esti jälleen lämpimän aterian. © David

• Metsä, jonka puihin saattoi kiivetä.

  

  © David

• Kilometrin korkuiset vuoret Itävuonoilla.

  

  © David

• Kaveri töissä puolivalmiissa hotellissa.
• Kuulema poroja teltan ympärillä. Itse nukuin viimeinkin kylmyydestä huolimatta.
• Svartifoss.

  

  © Anna

• Vihreän eri sävyt.
• Hajonneet jarrut ja löysä käsijarru, joista ei ole todistusaineistoa.

Reissu oli hauska ja hulvaton, mutta tavallaan myös haikea, kun kerran viimeisiä hetkiä täällä vietellään. Mutta Islannissa telttailusta vielä mainittakoon, että kannattaa hankkia kunnon tuulelta suojattu tai hyvin tehokas retkikeitin. Islannin tuuli on nimittäin Suomeen verrattuna melko navakka ja sammuttaa liekin aika äkkiä.

Loppuviikko kaiken tuon ajamisen jälkeen on kulunut lähinnä kotona ja puistoissa loikoillessa ja rentoillessa. Eräs kaveri viime syksyltä teki come backin, joten kuulumisia on vaihdettu ahkerasti suuntaan jos toiseen. Tänään pitäisi vielä nautiskella toisten viimeisistä yöelämistä tässä kaupungissa ennen maanantain lähtöä... hmm... Ensi viikosta tulee todennäköisesti ankea, kun enää ei näe ihmistä, jonka on nähnyt elokuusen kielikurssin huonetoveriuden jälkeen lähes joka päivä, paitsi jos olen ollut Suomessa tai hän Saksassa. Arki täällä on siis kovassa myllerryksessä, mutta nauttikaamme siitä silti!