Hei hei huhtikuu!

Aika on mennyt niin opiskelu- ja reissukiireissä, että hyvä jos olen ehtinyt tietokoneella sähköpostit tarkistaa, saati sitten yhtään mitään pitempää hetkeä keskittyä ja muistoja alas kirjoitella. Muistoja alas kirjoitella, hmph.. Huomasin tuossa männä viikolla, että mikään kieli ei ole enää yhdeksän kuukauden ulkoisilla mailla oleilun jälkeen sujuva. Suomi tökkii, kun sitä yrittää sönköttää. Englanti takeltelee. Islanti meni tentissäkin niin päin mäntyseiniä, että... tuloksia odottellessa. Ruotsista on tullut blandinaavintia. Huoh... Saksaa ja ranskaa en edes yritä muuta kuin ymmärtää.

Sitten viime näkemän eli kirjoitelman on tapahtunut niin paljon asioita, että en meinaa pysyä laskuissa edes mukana. Siksi kuvaan kaikkea vain lyhyesti.

Menin humanistina geologien kenttäretkelle kuulemaan ilmaista ja erilaista selostusta Reykjanesin niemimaasta. Ilman tuota selostusta olisin vain ajatellut, että kah, kiviä. Nyt mietin, että kah, a'a [a:'a:] ja kah, kaunis pahoehoe [poihoi]. Laavatyyppejä nimittäin. Kannatti herätä kolmen tunnin yöunilta ja viettää sitä kaiken jälkeistä päivää geologikavereiden kanssa. Heillä oli toivottavasti yhtä kivaa ja lisäksi hyvää kertausta omia tenttejään varten, kun kaiken minulle joutuivat selittämään.

Reykjanes eli savuinen nenä. Se todettiin monin aistein.

Tämä oli kai nyt sitten sitä pahoehoeta.

Kävin pääsiäisenä Länsivuonoilla ihmettelemässä, että miten vietetään kunnon festarit talvisäässä, koska ei koskaan menty etelään. Aldrei fór ég suður (suomeksi: En koskaan mennyt etelään) oli kyllä festarina näkemisen ja kokemisen arvoinen, sillä enpä ole aiemmilla festareilla tanssinut lumisateessa. Telttailu tosin vaihdettiin ihan vaan hostelliin, koska mukavuudenhaluinen ja flunssainen minä en halunnut lumituiskussa kesämakarilla nukkua. Tiesin sen kyllä jo etukäteen. Festarit kokemuksena oli kivan rennot. Lavoja oli yksi, kukin bändi esiintyi puolisen tuntia, pikainen vaihto ja meininki jatkuu.

Koreilematon lista esiintyjistä. Huomaa ensimmäisenä Peppi Pitkätossu.

Länsivuonoilla käytiin myös ihmettelemässä, että mistäs kaikki alkoikaan eli palattiin porukan juurille Núpuriin. Matka sinne ei ollut helppo, sillä auto juoksi ulos kaasusta keskellä ylösmäkeä. Onneksi auttavaiset islantilaiset hakivat meille lisää löpöä ja matka pääsi jatkumaan. Onnena onnettumuudessa oli, että ei ehditty ajella samana iltana seuraavaan hostelliin kolmen tunnin ajomatkan päähän vuorien ylitse, koska ajomatka olisikin ollut vain alle puoli tuntia vuorien tällä puolen. Lopulta ei ajettu ollenkaan ja surfattiin sohvilla mukavassa kattohuoneistossa Ísafjörðurissa.

Auton jättäessä tien päälle ala tehdä lumiukkoa.

Núpur. Maisema oli hieman talvisempi kuin vielä elokuussa..

Heti ei pääsiäistä maltettu lopettaa, vaan ajeltiin Hólmavíkin noitamuseota ihmettelemään ja päädyttiin vielä yöpymään Snæfellsnesiltä aiemmin löytämässämme tuvassa. Siellä lähinnä nautittiin kitaroinnista ja lauleltiin itsemme lämpimiksi. Itse sain hienon hetken, kun vessareissulla katsoin hämmentynyttä napakettua pienen hetken suoraan silmiin ja hämmennyin itsekin. En ensin tajunnut, että mikä on tämä kissan kokoinen otus, joka näyttää enemmän pieneltä koiralta. Se varmaan miettiä, että mitä tuo kaksijalkainen tekee täällä, kun yleensä ne vierailee vain päivisin. Yön jälkeisen päivän iltana oli jo pakko jo takaisin kaupungissa, mutta ennen sitä ehdittiin vielä ottaa nokoset basalttipilareiden päällä.

Basalttipilarit.

Nokoset.

Pidennetyn pääsiäisen jälkeen täällä vietettiin kesän ensimmäistä päivää 24.4.. Itse vietin kesän ensimmäisen päivän ahkerasti tenttikirjojen ääressä, sillä lakon siirtymisen takia päivänä seuraavana oli tentti islannin kielestä. Seuraavakin viikonloppu meni vain tenttitouhuissa, mutta mukavasti aurinkoisella parvekkeella. Aurinko ahkeroi minulle jo kellon ranteeseen. Itse en selvästikään ahkeroinut tarpeeksi viiden päivän pelkästä opiskelusta huolimatta, koska minun osaltani lukukauden päättänyt islannin kieliopin tentti tuntui menevän huonosti.. Todellisuudesta en sitten tiedä.

Palkitsin silti itseni kiipeämällä vapunaattona Esjalle ja matkaamalla Vestmannasaarille vapun päivänä. Vestmannasaaret on ollut meidän pitkäaikainen tavoite ja nyt viimein sinne huonoista sääennustuksista huolimatta päätettiin lähteä. Sää oli oikein mainio ja näytti siltä, että tuo piskuinen saariryhmä on kaapattu tänne pohjoiseen jostain Välimereltä. Välimerestä muistuttaa myös auringossa ja tuulessa punaiseksi muuttunut naama, heh.

Tänään luvassa on pelkkää rästitekemistä. Lopun lähenemisestä muistuttaa, että taas yksi kaveri tulee meille evakkoon, koska omaan asuntoonsa muuttaa jo muita… Otetaan siis lopusta ajasta kaikki irti ja ihmetellään vaikka illemmalla Star Warsien viimeisiä episodeja!