Vähän varjopuolista

Huomasin tässä männä viikolla, että Reykjavíkissa on kesä ja kiireinen turistikausi on juuri alkanut. Pääkatuna pidetty Laugavegur on täynnä matkailijoita. Näyttää ihanan tutulta, kun nuoria kesätyöläisiä näkee kukkapenkkien kimpussa ja katuja siivoamassa, ihan niinkuin Tampereella! Keskusta on ihanan täynnä vaikka sun minkälaista taidetta ja esiintyjiä! Äsken näin yhdeksänhenkisen rosvojoukon kiipeilevän ikkunalaudoilla. Villatuotekauppa Varman edustalla soitteli nuori sellisti ja viulisti. Erään kaupan edessä oli tarjolla ryhmäliikuntaa hauskoihin asuihin pukeutuneiden nuorien ohjaamana. Viikko sitten jututettiin Ingólfstorgilla kesätyökseen soittelevia nuoria muusikoita. Reykjavíkin kaupunki maksaa näille 18-kesäisille kadulla soittamisesta, mutta myös häissä ja muissa juhlissa esiintymisestä. Kuulosti hyvältä konseptilta, sillä samalla nuoret saavat kokemusta esiintymisestä. Muiden katutaiteilijoiden osalta en tiedä, onko kyseessä kaupungin maksama viihdyttäjänä oleminen vai ihan vain kokeilun- ja esittämisenhalu. Ilostuttavaa joka tapauksessa! :)

Olen tosin hieman ristiriitaisin mielin seurannut tätä turistien tulvaa Reykjavíkissa. Matkailijoita täällä ja Islannissa yleensäkin käy nimittäin moninkertaisesti Islannin omaan väkilukuun verrattuna ja miksipäs ei kävisi, sillä Islanti on paikkana niin kamalan kaunis ja ihana. Olen kai mustasukkainen siitä Islannista ja Reykjavíkista, jonka olen saanut viimeisen vuoden aikana kokea, mutta minun pitäisi muistaa, ettäolen itsekin matkailija ja käynyt katsomassa Islannin kuuluisimmat luonnonnähtävyydet enkä oikeasti tiedä mistään mitään muuten kuin kuulopuheiden ja oman kokemuksen perusteella, joten olen ehkä vähän huono kritisoimaan.. Siitä huolimatta tuntuu, että Islanti eli islantilaiset eli nuo muutamat hurjat myyvät kauniin luontonsa ihan vain rahanhimoissaan. Aja jeepillä jäätikölle! Näe Islanti helikopterista! Ratsasta upeilla pienillä hevosillamme laavakentällä! Näe lunni! Maista lunninlihaa! Näe valas! Maista valaanlihaa! Juo puhtainta vettä suoraan jäätiköstä! Koe luonnonrauha! Osta käsintehtyjä villatuotteita! Koe Reykjavíkin hurja yöelämä! Vain sinä ja sinun ystäväsi/kumppanisi/perheesi! Ja kymmenet tuhannet muut...

Varmasti hienoja kokemuksia kaikki edellä mainitut, mutta silti mietityttää, että mikä on kaiken tämän hinta. Pikkupräntin jäätikkövesipullon kyljestä luettueen tietää, että Islannin jäätiköiden vesi on pullotettu Iso-Britanniassa. Islantilaisesta villasta kudotut lapaset on valmistettu Kiinassa. Reykjavíkin keskustaan nousee hotelleja kuin sieniä sateella. Juttelin parin paikallisen kaverin kanssa asiasta ja kuulin paikoista, jotka vielä vuosi sitten olivat kahviloita, keikkapaikkoja, apteekkeja yms., nyt hotelleja tai purku-uhan alla, jotta tilalle voitaisiin rakentaa hotelleja. Baarien, kahviloiden ja kauppojen elämä Islannissa on muutenkin lyhyt, sillä talven aikana moni hyvällä paikalla oleva liiketila oli tyhjillään, luultavasti, koska vuokra oli liian korkea asiakkaiden määrään nähden. Baari nimeltään Harlem ei ole enää Harlem, vaan Húrra. Stofan ei ole kohta enää se keltainen talo Ingólstorgin kulmassa, vaan kellarikahvila pari korttelia tuonnempana. Huhut kertovat, että muun muassa Björkin bongauspaikkana tunnettu Stofan muuttaa, koska Ingólfstorgille nousee jälleen yksi hotelli. Hotelli-innostus etenee niin pelottavaa tahtia, että järkevien rakennussuunnitelmien tekeminen ja kannattavan tulevaisuuden pohtiminen näyttää unohtuneen. Matkailu koko kansan tukipilarina on näköjään kannattava vaihtoehto, mutta onko se sitä myös kymmenen vuoden kuluttua? Onko Reykjavíkin keskustassa vielä tuolloin elämää vai onko se vain tyhjiä hotelleja täynnä?

Oma sisäinen hippini on huolissaan Islannin herkästä luonnosta, jota myös mainostetaan herkkänä, puhtaana ja koskemattomana. Sitähän se vielä hetken onkin, mutta ei kauaa tällaisen menon jatkuessa. Golden Circle on tietenkin jokaisen Islannin matkaajan pakko käydä, sillä Circlen varrella näkee mannerlaattojen saumakohdan, historiallisesti tärkeän Þingvellirin, Geysirin alueen ja Gullfossin vesiputouksen. Noissa paikoissa rauhaisaa kokemusta luonnonhelmassa saa hakea oman päänsä sisältä, sillä paikat ovat täynnä muita matkailijoita ympäri vuoden. Monet tulevat paikalle täydessä linja-autossa tai omalla vuokra-autolla, nappaavat Been There, Done That -kuvansa, ostavat matkamuistopuodista islantilaisesta villasta Kiinassa valmistetut lapaset ja huristavat pois sen kummemmin ihmettelemättä. Toisilla on jopa niin kiire, että matalan aidan rajaamalla päällystetyllä polulla ei malta pysyä. On nopeampaa ylittää matala aita ja oikaista. Eihän se luonto nyt siitä pilalle mene, jos minä tuosta nopsaan hilipasen. Mutta kun noita miniä on joka päivä muutamakin kymmenen, alkavat askelet luonnossa näkyä ja pian parista jalanjäljestä muodostuu valtatie. Hups.

Ai niin ja se roskaaminen. Älä jätä roskia jälkeesi pilaamaan maisemaa. Turistipaikoilla roskisten löytäminen on helppoa ja joskus jopa jätteiden lajittelu on mahdollista. Se on hyvä! Toista vain on asutuskeskuksissa. Roskiksia löytyy kyllä muualtakin kuin teiden penkoilta kunhan vain osaa ja jaksaa etsiä, mutta kierrätys on täällä vielä vauvantossuissa muihin käymiini maihin verrattuna. Muiden vaihtareiden kanssa ihmeteltiin heti alkuun, kun ei läydetty paikkaa biojätteelle. Taisin bongata biojäteastioita vain yliopistolla, mutta nekin olivat täynnä kaikkea muuta. Paperin, kartongin ja muovin saattoi sentään sekajätteestä erottaa, mutta metallista ja lasista onnistuttiin kierrättämään vain alkoholia ja virvoitusjuomia sisältäneet pakkaukset, kaikki muu päätyi sekajätteeseen. Kierrättämistä olisi varmasti helpottanut myös seitsenhenkisen talouden yhteinen yrittäminen, mutta alkuinnostuksen jälkeen huomasin olevani ideologiani kanssa yksin. Luovutin siis lopulta minäkin, huokaus.. Mutta puolustuksekseni sanon, että ei ihan oikeasti ole tehty kierrättämistä täällä helpoksi!

Huh, saarnasin, kritisoin ja kärjistin ilman sen kummempaa tietoa, kuten jo mainitsin. Olen edelleen aivan Islannin lumoissa, mutta en voi väittää, että tämä maa olisi vain ja ainoastaan ihana. Mikään maa ei ole! Halusin vain vielä ennen täältä lähtemistä kertoa asioista, jotka hieman ovat ottaneet päähän ja ihmetyttäneet, että kaikki postaukset eivät olisi pelkkää Islannin kauneuden ylistystä ja vaihtovuoden hauskuutta. Halusin sanoa, että ihmiset hyvät, miettikää, minne matkaatte, miksi matkaatte ja miten matkaatte. Haluan suositella Islantia matkakohteena, mutta olen siitä mustasukkainen. Haluan Islannin säilyvän yhtä kauniina kuin itsekin sen näin, mutta tätä menoa tuo toive ei toteudu. Ystävät hyvät,jos jatkuvasti vaihtuva säätila ei miellytä, tyytykää kauniisiin kuviin, joita löytää googlettamalla. Mutta jos matkaatte Islantiin, matkatkaa nyt kun se vielä on ja pysykää ja ihmetelkää hetki. Se kannattaa noin yleensäkin maailmaa matkatessa.