Hauskaa haikeutta

Listaan taas asioita ja tunteita, joita olen kokenut sitten viimeisten kuulumisten kertailun. Pahoittelen laiskuutta lähinnä itselleni.

• Anna lähti. Olin surullinen. Päätin, että en enää koskaan tutustu uusiin ihmisiin.
• Majoitin kaverin kavereita Ranskasta. Ennakkoväsymyksestä huolimatta oli tosi hauskaa! Ovat nyt myös minun kavereita. :) Totesin, että kyllä uusiin ihmisiin kannattaa aina tutustua, vaikka hyvästit ovatkin aina haikeita.
• Kävin Viðeyllä. Ihmettelin Yoko Onon Imagine Peace Toweria ja kuvittelin rauhan. Oli hauskaa ja rauhallista!
  
  
  
• Sinéad ja Gabi lähtivät. Todistettiin kaunis auringonnousu linja-autoa odotellessa. Olin entistäkin surullisempi.
• Pyöräilin yksin Seltjarnarnesille ja takaisin. Oli hauskaa, mutta haikeaa. Kuvasin paljon filmille.
• Sanoin heipat Lærkelle. Oli hauskaa ja haikeaa.
• Brian ja Quentin muuttivat tähän taloon. Hauskaa, mutta omituista. Kansallisuuksien tasapainot säilyivät, mutta sukupuolten ei.
• Ostin teltan, koska lopunajan telttavuokrista kertyy kuitenkin kokonaisen teltan hinta. Jee! Olen vapaa telttailemaan!
• Lähdin liftaamaan kämppisteni Davidin ja Lukasin sekä ystäväisemme Astan kanssa. Hukkasin filmikamerani, voi surku!! Nähtiin ja koettiin kaksi uskomattoman kaunista auringonlaskua ja -nousua Borgarnesissa ja Stykkishólmurissa. Kuulin uskomattoman ja pelottavan tarinan liftaamisesta USA:ssa. Päätin, että en liftaa siellä, mutta jatkan liftaamista Islannissa. Paluumatkalla puhuin paljon islantia islantilaisten ja srilankalaisten lasten ja aikuisten kanssa. Huomasin, että osaan eli aika voittajafiilis!
• Tapasin uusia ihmisiä ihan vain kotona sohvalla surfatessa. Kansainväliset talot on jees ja tuo iloa!
• Sain tietää, kenellä vielä täällä olevista kavereistani on mustin huumori, kiitos Cards against Humanityn. Saiko kaikelle edes nauraa?
• Tiedän nyt palaavani Suomeen maanantaina 14.7. klo 11:05, jos lento on aikataulussa. Ahdistaa, koska haluaisin vain jäädä Islantiin, mutta kaipa Suomeenkin on joskus palattava. Maailma on nykyään kuitenkin niin pieni, että kaikkialle voi aina palata.

Olipas tylsä lista. Elämä täällä on vain hyvin erilaista talveen verrattuna. Täynnä odottamista. Minun on vielä totuttava siihen, että Suomeen palattuani kaikki on melkein kuin ennenkin, vaikka mikään ei olekaan kuten ennen. Mutta ainakin kaikki on paljon paremmin kuin uskalsin vielä talvella odottaa. :)