Viimeisiä kertoja

Tänä keväänä olen kokenut aika monia ekoja kertoja. Neitsyys meni muun muassa yksin yleisön edessä laulamisessa, suurkaupunkiin matkustamisessa, teatterilla nukkumisessa...

Viime ajat ovat olleet täynnä viimeisiä kertoja. Kuulostaapa lopulliselta, viimeisiä kertoja ennen vuodeksi kuvioista poistumista siis.. Viimeinen kerta kotona, viimeiset koiran rapsutukset, viimeiset mansikat, viimeinen uiminen vanhempien luona, viimeinen silmäys Tampereen ylioppilasteatterin tiloihin, viimeinen yö omassa sängyssä, viimeinen kerta omalla parvekkeella, viimeinen työpäivä, viimeisiä kertoja kavereiden kanssa.. Viimeinen viikko meni kotipuolessa. Viimeisen kerran kävin moikkaamassa mummoa 85-vee, viimeisen kerran hakemassa mummon tekemiä mualiman parraeta muurinpohjalettuja, joita onneksi riitti evääksi saakka. Keskiviikkona lähdin pohjoiseen mummon 90-vee luokse. Siellä taisin saunoa viimeisen kerran. Oli mukavaa saunoa mummon luona, tietenkin mummon kanssa. En kyllä voinut kuin ihmetellä, miten mummoni 90-vee on niin hyvässä kunnossa! Saunassakin vain heitteli löylyä menemään ilman kummempia ongelmia, vaikka nuoremmalla (eli minulla..) löylypäätä heikotti. Saunaa tulen Islannissa kaipaamaan. Noh, ehkä kuumat lähteet toimivat jonkinlaisina korvaajina.. Tänään sanoin heipat tälle toiselle mummolle ja serkuille, joille tulkkasin ruotsia suomeksi tai suomea ruotsiksi ja hyppäsin tätin autoon Rovaniemelle, missä hyppäsin viimeisen kerran junaan.

Ja nyt olen junassa. Jossain Rovaniemen eteläpuolella. Viimeisen kerran matkalla Tampereelle, herään siellä toiseksi viimeisen kerran. Kunhan nyt ensin nukahdan. Yöjunassa. Hyttikämppikseni jo nukkuu. Hän jatkaa nukkumista Hämeenlinnaan. Huomenna näen vielä joitakin ihmisiä viimeisen kerran. Heitän heipat pyörälle. Käyn ehkä Pyynikillä syömässä viimeiset näkötornin munkit (hih hih, ei jää muille!!). Pesen pyykkiä. Pakkaan kimpsuni ja kampsuni. Menen syömään viimeisen aterian ja vietän vielä viimeisen illan, ehkä viinin kera.

Nyt, junan heilahdeltua jo kauas Rovaniemestä, päivitän viimeisen kerran Suomesta. Tiistaina, ylihuomenna, menetän Islanti-neitsyyteni, kun ensimmäisen kerran hipaisen tuon maan pintaa. Ehkä näen ensimmäisen kerran kuuman lähteen. Ainakin näen ensimmäisen kerran asuntoni. Ja Reykjavikin. Ja puhun istantilaisen kanssa. Ekoja kertoja odotellessa!