The Bottom of Nowhere

Takana on esimmäinen viikko Ísafjörðurissa. Tai öö. Oikeastaan olen Núpurissa, joku 40 kilometriä Ísafjörðurista, länsivuonoilla kuitenkin, aika pohjoisessa. Asutaan hotellissa varmaan sen 80 ihmisen ja yhden kummituksen kanssa ja opiskellaan islannin kieltä ja kulttuuria. Meidät jaettiin kurssin alussa oletetun lähtötason perusteella kolmeen ryhmään. Näin pohjoismaisten kielten opiskelijana minut laitettiin siihen olevinaan edistyneiden ryhmään. Itse olen vielä toistaiseksi ihan pysynyt opetuksessa kärryillä, mutta osalle voi tuottaa hankaluuksia islanniksi annettu opetus. Loppujen lopuksi aika paljon kielen oppimisesta jää kuitenkin oman ahkeruuden varaan, mikä nyt pätee kielen opiskeluun yleensäkin. Kieltä oppii, jos vain malttaa nähdä vaivaa, mutta ainakin itsellä meinaa välillä ihmisten kanssa juttelu ja yleinen hengailu viedä voiton. Toisaalta kyllä myös pakerretaan yhdessä islanniksi kirjoitettujen päiväkirjojen ja muiden kirjallisten tehtävien parissa. Tällaisia kotitehtäviä tuntuu tosin tulevan vain meidän ryhmälle, hmph... Noh, tuleepahan tehtyä jotakin!

Vaikka länsivuonot ei ole mikään tapahtumien keskipiste, tuntuu aika silti lentävän! Tämä johtuu tosin ehkä ennemminkin tiiviistä aikataulusta kuin ympärillä tarjolla olevien aktiviteettien määrästä. Nähtävinä on vuoret, joita kurssin vuorikiipeilijät tuntuvat valloittavan harva se päivä ja vuono, johon aurinko laskee iltaisin. Ja niitä auringon laskuja on muuten nähty yllättävän monta! Islannin epävakaaksi ja yleensä sateiseksi haukuttu sää on ollut koko Islannissa oloni ajan hyvin kiltisti. Tänään on nimittäin vasta toinen sateinen/sumuinen päivä, muina päivinä aurinko on ainakin pilkahtanut ellei jopa porottanut! Tai porottanut... Hellelukemiin täällä ei taideta päästä millään, mutta kyllä tuolla nyt ilman takkia tarkenee. Perusvaatetuksena itsellä on ollut housut, sukat, villasukat, pitkähihainen ja huppari, ulkona päässä on lisäksi mun oma bändi eli ennisband eli villapanta, joka kivasti lämmittää lyhythiuksista niskaa.

Nukkumaan täällä ei meinaa malttaa mennä ajallaan, vaikka ehkä opiskelujen kannalta kannattaisi. Nyt tosin alkaa jo selvästi valvominen painaa useimpia, kun tänä aamuna vastaan tuli lähinnä hyvin väsyneitä ihmisiä kupissaan viides satsi kahvia. Itseä ja paria muuta väsyttää tänään ratsastaminen. Huh, en ole ennen kokenut yhtä hienoa luontoelämystä kuin täällä hevosen selässä. Ensin Tiinan kanssa liftausreissun viimeisenä päivinä laavakentillä, tänään meren rannalla länsivuonoilla. Todennäköisesti menen Islannissa oloni aikana ratsastamaan vielä muutaman kerran!

Nettiyhteys täällä kaikkien vuorien keskellä on niin huono, että olen vain laiska käyttämään konetta. Ehkäpä siinä on tarpeeksi hyvä syy tutustua ihmisiin ympärillä ja kirjoitella myös täällä olosta joinain pimeinä syys-/talvi-iltoina. Kuvia ei ole täällä valitettavasti tullut otettua ihan niin paljon kuin liftausreissulta, mutta ehkäpä sekin korjaantuu, kunhan lauantaina pääsen vuorta valloittamaan muun porukan mukana! Nyt on nimittäin viimein hommattu vaelluskengätkin, katsomaan sitten sunnuntaina, miten pahassa kunnossa jalat on! Nyt ne on aika muusia ratsastamisesta.

Góða nðtt!

P.S. Bongasin täällä Länsivuonoilla ensimmäisen Islannissa näkemäni valkean hiekkarannan!